"Ja missä kuljin milloinkin, mietin nyt, silloinkin, mietin kenelle lauluni teen, missä oon, minne meen"

Ensinnäkin haluan kiittää teitä. Te ette oo kadonneet minnekään, vaikka mä olen ollut 9kk poissa. Anteeksi.
Elämäni omituisimmat, muutosrikkaimmat 9kk. Ihmissuhteita, eroja, muutto, ura ja toivoton hukka siitä, mitä mä oon. Vaikka vihdoin keväällä tiesin löytäneeni itseni. Mä lupaan palata takaisin kirjoittamaan, kunhan pilveltä toiselle pyrähtelyltäni kykenen. Mulla on inspiraatio ja seikkailuvietti päällä, ja pelkään millaisia mielipiteitä kirjoitukset herättäisivät. Joten odotetaan vielä hetki.

Mut tavoittaa tällä hetkellä parhaiten Facebookista ja Instagramista.

Syksyllä osallistuin Pin-Up Finland kilpailuun. Uskomatonta, mutta päädyin jotenkin finaaliin.

Esiinnyin Lahdessa Jenkkiautonäyttelyssä, kolmessa näytöksessä.

En olisi ikinä uskonut, että päädyn vielä lavalle, lehtiin, ja myöhemmin syksyllä myös Iltatytöksi.

Kuvauset ja kokemukset on opettaneet paljon.

 Yritän kehittää Pin-Up harrastustani, arvostaisin kovasti, jos kävisitte osoittamassa tukeanne sivustollani. 

Nykyään mä olen enimmäkseen onnellinen. 

Meya De Ville Official Facebook Site


My Instagram Account
Kertokaa, mitä haluaisitte nykyää lukea? Mitä teille kuuluu pitkästä aikaa? Kyselkää, kommentoikaa, linkittäkää omia blogejanne ja sivustojanne. Musta on tullut utelias.

Mä tiesin että enkelit on kieroja kuin rinkelit

Kun pilvellesi pyrähdin

Huomaan että keväällä tulee taas obsessio Haloo Helsingin biiseihin. Käyn pientä tappelua mieleni sisäisten ristiriitojen kanssa, mutta taidan olla oikealla polulla. Mulla on unelmabikinit, yritän motivoitua kuntoilemaan enemmän vaikka vain niiden takia. Tatuointiaikaakin pitäisi varailla. Etsin tatuoijaa, jolla on voimakas jälki. Persoonallinen, enemmän new school -tyylinen sekä kyky käyttää kirkkaita tehostevärejä taitavasti. Kaipaisin myös osaavaa varjostusta. Olin hoitamassa ystävieni uutta koiraa eräänä päivänä. Valitettavasti parivaljakko luopui koirasta alle viikossa. Sääliksi käy eläintä, jota pompotellaan osaamattomissa käsissä ympäriinsä pitkiä matkoja. Arjessa tuntuu olevan ihan pieni ripaus luksusta, kun poltan Laurin tuomia glamourtupakoita.

Lauantaina oli Zamoranon ensimmäinen keikka. Myös Tom Eklund & Aseet on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen kokoonpano. Tapasin Miinan ja Pian pitkästä aikaa, ja muistin samalla miten ihanaa on mennä paikkaan, missä tuntee kuuluvansa porukkaan.

Mul ei oo mitään fiksua kirjoitettavaa. Mieli täynnä pienen pientä sälää. Pusuja.

Huomatkaa, miltä sulavat kadut tuntuu jalkojen alla.

Haluaisin hengittää vierasta ilmaa tänään

Jonka tuoksussa on jonkinlainen luvattu maa


"Ei sua kiinnostais nähdä joku päivä? Ihan kahvin tai tupakan verran?"

Tosiaan, why not?
Sille tielle jäätiin.

Lontoosta. 3 päivää riittää yllättävän moneen asiaan. americano with milk. kaksikerroksiset bussit. 31. cricklewood. kristiina, dave ja danny. siniset hiukset. hedelmävalikoima. kohteliaisuus. olut. smart camden inn. oxford street. kaatosateessa juoksu ja vastaantulijoille hymyileminen. vaihdetut numerot. dj-mitch. crobar. you me at six hmv:ssä. camden market. kamapäissään holtittomasti naurava michael. graffitit. yläsänky makuusalissa, kengänjälki lakanassa. national express. oyster cardilla seilaus. uskomattoman kapeat portaikot. pogoaminen punkbaarissa. kilburn. pinkki irokeesi. kevät. hortoilu pitkin sohoa. london eye. isac elliot samassa lentokoneessa. gatwick airport. minä yksin hokemassa itselleni että maailma on mun. äläkä menetä kontrollia.

"hey dude, don't get lost! can't believe you came here alone."
"hey dude, here's over 8 million people in london. alone?"
"you crazy girl."

Vailla suunnitelmaa suurkaupungin yössä
oli hyvä hetki kelata miksi, milloin ja miten.
Minkä takia.
Aion palata takaisin.

 

Jos suinkin on mahdollisuus, niin uskaltakaa lähteä maailmalle yksin. Silloin tulee poistuttua mukavuusalueelta. Käytettyä vierasta kieltä enemmän, tutustuttua paikallisiin. Käytyä paikoissa, joissa ei muuten välttämättä kävisi. Tajuttua että hei, pärjään sittenkin.

Painaa suullesi suudelman
Kieltää mielestä kaiken synkän
Pahan ja pelottavan

Second star to the right, and straight on 'til morning

Perjantaina illanvietossa Virgin Oilissa.

"Meillä ois nimet listalla"

- Minkä bändin?

*total blackout*

"Mikäs se nyt olikaan... ... ...Ei me muisteta!"
Villen sanoin, "bändejä, liikaa bändejä"

Crimson Sun, My Reflection & Lullacry feat. special guests Mikko Herranen, Tanya Kemppainen sekä Nico Hartonen

Hengailin melkein koko perjantain yksin pääkaupunkiseudulla.
Tikkurilasta Vuosaaren kautta keskustaan.
Ympärillä tuhansia vieraita kasvoja, kunnes yhdet niistä olivatkin tutut.
Sheena ja kuulumistenvaihto.

Tein meikkilöydön; Kat Von D Lock-It Tattoo Foundation.

♥

"Hei iskekää toi nuori mies, ei sillä oo muitakaan"

Kurkotin Elinan olan yli katsomaan kenestä puhe, ja huomasin taas tutut kasvot.

Toivotonta.

Riihimäen päässä aamuneljältä soitti Tane.

Seisoskelua lumisateessa odottelemassa viimeisiä ihmisiä.

Kasvisfalafel kruunasi yön.

Kaksi päivää kahvimaitona on toiminu vaniljakastike,
vain toisessa jalassa on sukka,
vaihdoin mielenhäiriössä koko tilini sisällön punniksi.
Ei kai se niin tarkkaa ole.

Mä tunnen, on noitien tanssi alkanut jossain

Jättimäinen neule.
Tänään oli ensimmäinen asuntonäyttö kodissani, jouduimme koiran kanssa hetkeksi alta pois. Rakennuksen ympärillä näkyi oransseja myytävänä- ja esittely -kylttejä, on kovin avuton olo kun koti voi olla jonkun muun hetkellä millä hyvänsä. Tukeudun puolen vuoden irtisanomisaikaan.

Perjantaina lähdin Lauran kanssa tutustumaan Open Bariin. Sisäänpääsy narikan hinnalla ja drinkkiliput 3€, en kuitenkaan osaa sanoa pidinkö paikasta vaiko en. Kenties hieman kolkko. Etkot Ullanlinnassa Hannan kanssa, siitä laserpartyissa pyörähtämään. Discovaloja, johnnydeppnaamari sekä savukone yksiössä. Jatkot turkkilaisten luona Kontulassa. "Minä nukun Lauran vieressä!"

Harkitsen jossain mielen perukoilla pääkaupunkiseudulle muuttamista. Helsingissä kuluu kuitenkin suurin osa ajastani. Toisaalta Riihimäellä on halvempaa, ja yksi työpaikoista. Se tärkein. En pysty vieläkään luopumaan lastenhoidosta, ymmärsin sen viedessäni kehitysvammaista esikoista uimaterapiaan torstaina. Se molemminpuoleinen ilo, kun on oppinut uimaan itse kellukkeiden avulla. Lapsi ei ehkä osaa puhua, mutta naurussa kuului onnellisuus. On kunnia saada seurata kasvamista jo toista vuotta.

Kokoan viimeisiä pennosia kasaan selvitäkseni Lontoosta takaisinkin. 14 hengen sekamakuusali hostellissa on varmasti opettavainen kokemus, toivottavasti tapaan muitakin reppureissaajia.
Tein uudella sisustussermillä piilon itselleni, mörköpeittoon kääriytyneenä on hyvä soitella nurkassa kitaraa.
Kitaraa, jossa on yhä vain viisi kieltä, en ole saanut aikaiseksi vaihtaa uusia.




Kuvausprojektien oltua tauolla taas tovin, mainittakoon että tämä vuosi polkaistiin käyntiin Olavi Uusivirran musiikkivideon kuvauksilla. Siinä vasta kohtelias, omaperäinen ja hyvällä tavalla lapsenomainen ihminen.
Kauneus sekoittaa mun pään -video julkaistaan näillä näkymin tammikuun lopussa.




Tytöt poseeraa nätisti kun meikä on vielä ihan lysyssä silmät puoliks kiinni. Hidas.



Kahvikupin reunasta puuttuu pala. Terävä pyöreys.

"Tää on laulu tytöstä joka rakastui muusikkoon"

Anteeksi hiljaisuus! Mun mieli on täynnä inspiraatiota, motivaatiota ja kiihkoa, oon vaan suunnitellut Lontoon matkaa, käynyt keikoilla ja sairastanut.

Blogihiljaisuuden aikana ehti olla Bar Bäkkärin Rock Xmas: The Fallen (UK), Drop The Pilot, The Riot Soul, Guns Of Glory ja Limelight Showdown, pikkujoulut joissa esiintyi Private Line, sekä Stala & So. Duon keikka Riihimäellä. Marian ja Hannan HC pikkujoulut. Ainakin. Otin tavoitteeksi laskea jokaikisen keikan, jonka näen 2014.

Joulun vietin Lopella mummolassa serkkuni ja kummipoikani kanssa. Vuodenvaihde puolestaan sujui tuttuun tapaan Helsingissä, Vuosaaren kautta Puistolaan bilettämään. "Biletys" oli mun osalta taukoamatonta niistämistä ja kuumehourailua, mutta viihdyin kuitenkin. Uudet ihmiset piristää kummasti. Muutamaan viikkoon on sisältynyt myös kaksi soittoa hätänumeroon sekä poliisille, ympäristö käy villiksi.

Kuvat on sieltä täältä tien päältä, ekoja posetuksia lukuunottamatta puhelinkameroilla poimittuja palasia.

 

Näen unia Lontoosta. Niissä unissa mulla on pastellinsiniset hiukset, eksyilen, lennän, tapaan vapaita sieluja ja selviän ehjänä takaisin. Ajattelin lähteä ilman yöpaikkaa, mutta pakko kai taustansa on turvata. Otin halvan hostellin 14 hengen sekahuoneella. Oyster Card täytyy muistaa ladata. Yksinlähtö minibudjetilla on vapautta.

Etsystä löytyi unelma-asusteita. Vielä joskus.