Born to die free

Tiistain oli vihdoin kauan odotettu tatuointiaika. 

Elina oli henkisenä tukena.

Emilia myös, tekstailtiin melkein koko aika.

Kolmen tunnin jälkeen alko vähän tuntua, akillesjänne ja jalkapöydän luut loppuvaiheessa kipuili.

Viitisen tuntia siinä hujahti.

Kieltää mielestä kaiken synkän, pahan ja pelottavan

Oon melkein saanut vastailtua teidän lähettämiin kysymyksiin ! Huippua, että osa kysymyksistä oli sellasia joita oikeesti saa miettiä ja punnita oman päänsä sisällä ihan kunnolla, joutuu tekemään vähän työtä selvittääkseen omaa ajatusmaailmaansa. Huomenna ois tatuointiaika. Kissa kävi kynsillä kiinni, joten kohta johon kuvan pitäis tulla on pienillä haavoilla, täytyy toivoa ettei se haittaa kovin paljoa... Varasin ajan Joulukuun lopussa, eli onhan täs jo tovi odoteltu. Oli täs vähän matkasuunnitelmia, mutta pienet varaslähdöt muokkas niitäkin. Saa nähdä lähdenkö vai jätänkö lähtemättä.

Tiia menee naimisiin 23.2., olen menossa auttamaan tarjoiluissa Annin kanssa. Ellen lähde matkaan. En oo ikinä ollut häissä. Äiti menee naimisiin kesällä, niille tulee ihanat rekkahäät. Hyvä että edes muutama lähipiirissä on oikeasti onnellinen ja löytänyt kumppanin, jonka kanssa haluaa yrittää viettää loppuelämänsä. Äiti lahjotti mulle parisänkynsä ja pakastimensa sisällön muuttaessaan nyt pois, en tiedä mitä tehdä kaikella ruoalla. Oon ehtiny sopeutua siihen että jääkaapissa on suurinpiirtein valo ja maito.

Crashdïetin keikka kovasti houkuttais, mutta täytyy ehkä sanoa byebye ja alkaa säästää ens kuun vuokrarahoja. Mä oon oppinu tärkeysjärjestyksiä. Tää sotii mun periaatteita ja elämäntapoja vastaan, mutta ehkä mussa alkaa olla ripaus aikuista peterpan-syndroomasta huolimatta. Vapaus säilyy vaan jos tekee uhrauksia. Mummu sanoi, että pappa olisi ylpeä.

Hymyilyttää, pikkuveli on melkein mun pituinen.
Ehkä kaikki on vähän hajalla, mutta osataan ainakin arvostaa elämän pieniä iloja sillon, kun sirpaleet osuu taas kohilleen ja lähtee korjaantumaan.
Perhe on varmasti kukin tahollaan onnellisempi kuin koskaan ennen,
silloin mä olen myös onnellinen.







laulu rakkaudelle 
tosi koville hemmoille, tytöille 
jotka uskaltavat tunnustaa 
kuinka paljon merkitsee 
kun on joku jota rakastaa 

Elokuu: Tänään lähtee -musiikkivideon kuvaukset

Menovaihde päälle ja Elokuun musiikkivideolle!

Me ei oikein hallittu noita pullonkorkkeja.

Lisäksi mun olkain on kadonnu kuvista jonnekin, toivottavasti ei näy missään otoissa.

Kuvauspaikka oli kaunis, tilava ja hienostunut, samoin tarjoilut.
Melkein yllätyttiin saapuessamme perille.

Viihdyin kuvauksissa todella hyvin, vaikka olikin vain vuorokauden varoitusaika.

Näytetään jokaisessa kuvassa tosi oudoilta, mutta syytetään kaikesta Astoria-salin hämäävää peiliä.

Niin helvetin naisellista. Kahdella haarukalla kera Elinan.
Flunssa jatkuu edelleen, tosin lievänä jo.
Meistä on tulossa vanhoja ja raihnaisia pikkuhiljaa, tänäänkin olisi keikkoja, mutta lähtö ei vaan inspaa.


Millasia viikonloppusuunnitelmia teillä lukijoilla on?

Huuda, huuda vapaudesta

Heips ihanaiset!

Oon kipeillyt yli kaksi viikkoa, mutta nyt suunta alkaa olla parempi. Eilen olin Elokuun uuden Tänään lähtee - musiikkivideon kuvauksissa, lisää päivästä seuraavassa postauksessa. Oli ihan superhauska päivä. Mulla on jääny esittelemättä vaikka mitä ja pieniä mullistuksia on taas tapahtunut, mutta vois kai sanoa elämän hymyilevän. Lähetitte onneksi aika paljon kysymyksiä edelliseen postaukseen, kiitos siitä! Menee jonkin aikaa että ehdin vastata kaikkiin.

Mulla oli kirppispöytä viikon. Joku oli kuskannut sinne edellisen pöydänpitäjän käyttämättömän huulipunan, ja iskä oli vahingossa pakannut sen mun mukaan pöytää siivotessa. Hups. Jännän vihertävän kynsilakan sain pikkuveljeltäni, se on söppänä.

Työnantaja antoi lämpimän hupparin. Hämäännyin aika pahasti, mutta se on aiemminkin ihmetelly kun menen läpi talven nahkatakissa ja ilman lapasia. Eipä tässä. Melatoniini ehkä koituu pelastukseksi, oon valvonut joka yö aamuun asti koska nukkumatti on kateissa. Unitalin avulla nukahdin jopa kohtuuajoissa. Jee.

Kierrätyskeskuksessa on ilmaisia kirjoja, joten Stieg Larssonit ruotsiksi lähti matkaan.
Rakastuin lohkeaviin jogurtteihin. Ja nokkamukimalliseen karviskuppiin. Ja ehkä vähän myös bataatteihin, oon yrittäny opetella terveellisiä elämäntapoja.

Ajoittain oon ollut kovin unelias. Ja näyttänyt ihan hassulta yrittäessäni löytää ripauksia entisestä tyylistä.

Moi.

Kysymyspostausta !

Mietin että millä saisin teitä lukijoita aktivoitumaan, joten heitetäänpä tällaista kehiin.

Viikko aikaa kysellä kaikkea mahdollista mieleen juolahtavaa, mielellään järjen rajoissa kuitenkin, kiitos. Kokoan sitten vastauspostauksen teille ihanille !

Nyt vaan kyselemään, aikaa on ensi sunnuntaihin
10.2.
asti.



:)

Tunteelta harmoninen ja vauhtisokeana siltä hetkittäin näyttää

Osaan joskus olla aika sunshine.

Pyhimys ja marttyyri

Yli-ihminen joka suhteessa

Puoliksi jumala

Vääryyttä perkele

Ei tehty niin kuin tahdon

Itkettiin, raivottiin

Olin Elinan ja Weetin kanssa kirppiksellä.
Se oli kovin tyhjä.
Ostin paidan eurolla, siinä luki isolla että boys shirt.
Saksin sitä radikaalisti intohimon puuskassa, kuvia jossain alla.

Mira on ollu täällä pari yötä.
Käveltiin 4km Tarjoustaloon ja sama matka takaisin.
Mun pinsetit unohtui kassalle, vaikka myyjä sanoi että älä unohda niitä.
Kaahattiin Annin kanssa takaisin 3 minuuttia ennen sulkeutumisaikaa. 

Ovet oli lukossa, mutta livahdettiin sisään kun joku tuli ulos.
Pinsetit oli tallessa.

Valtavasti kampanjaostoksia kaappeihin.

Anni osti vaniljacolaa ja tuli katsomaan mielisairaalaleffaa.
Pelkäsin krokotiili sylissä.
Syötiin paljon jäätelöä.

Sit eilen kävi onnettomuus.
Laitoin lilaa hoitoainetta.
Siihen oliki sekotettu pinkkiä hiusväriä.
Olin tunnin hattara, kunnes juoksin ostamaan extreme platinumin.

Anni halusi käydä Citymarketissa.
Emilia on puhunut paljon sitruunajogurteista.
Ajattelin häntä kun ostin sitruunajogurttia itsellenikin.
Sydän.
Alla myös muita kirppisostoksia, yhteensä kaikki teki vitosen.
Budjettishoppailua.
Intohimopaita.

Ei tartte tehdä mitään ihmeellistä, senku ollaan vaan, näin on täydellistä

Eilen keitin ihan hemmetin pahaa kahvia.

Kahvi maksaa liikaa, perjantaina on tarjous jossain.

Musta tulee sellanen mummo joka kaahaa vanhana rollaattorin kanssa aina sinne missä kahvipaketit on halvimmillaan.
Tänä aamuna kahvi olikin hyvää.

Käytiin yks päivä syömässä, oikein hienosti ravintolassa.
Mä oon tosi huono sellaisissa tilanteissa, mutta rentouduin pikkuhiljaa.
Nauroin ihan vedet silmissä, ei jaksettu kokonaan syödä
"parisuhdepastaa",
sellaista joka tuodaan isossa pannussa ja sitten nauretaan kun kumpikin yrittää poimia pastaa sotkematta ihan kauheasti.
Ja varastamatta toisen kanapaloja.
Lisään ravintolakuvia kun saan niitä seuralaiseltani.

Tilattiin tosi isot ja vähän kalliit jälkiruoat.
Crema di fragola ja kinuskipähkinäjäätelöannos.
Nauroin vielä enemmän kun näin musta otettuja valokuvia.
Hymyilin kun saatiin kaikesta -20% alennusta.

Mira tuli eilen illalla mun luokse, tehtiin sydämenmuotoisia vohveleita ja syötiin niitä pitkälle yöhön.
Nyt oon kerrankin ajoissa hereillä, koska Miralla on koulua.






Sä tiedät kaikenlaista outoa
Niinku et kauriit nuolee öisin autoja
Ja et avaruudessa ei pysty itkemään
Painottomuudessa kyynel ei lähdekään vierimään







Sä tiedät kaikenlaista joutavaa
Väität et kissat eivät maista makeaa
Sä sanot et sydän seisahtuu aina kun aivastaa
Tiedät et Elvis oli vaaleetukkainen
Se vaan värjäs sen



Mitä teille lukijoille kuuluu?