Hukkaputki

Moikkamoi ihanaiset !
Oon ollut vähän hukassa viime aikoina, oli Rockin' Helsinki, Provinssirock, eka työpäivä henkilökohtaisena avustajana ja kaikenlaista muuta.
Nyt yritän parantaa tapani ja pitää teidätkin ajan tasalla menoistani =)


Viime aikoina on muuten iskenyt jonkinsortin pin up villitys, ihailen kaikkia värikkäitä tyylejä ja upeita kampauksia <3__<3


 

Miten teillä lukijoilla on kesän alku sujunut ?

Jos mun pokka pettää

Hengailtiin tos Nancyn kaa ainakin pe 1.6. - ti 5.6. + vielä 8.6. -9.6.

Välipäivänä olin Kaisaniemessa Rockin' Helsingissä, kiitos kaikille tutuille.

Ja anteeksi niille jotka jostain syystä oon ignoorannut, missään ei ollut mitään järkeä.

Suurin osa jutuista jää ikiajoiksi salaisiin kansioihin, mutta tässä pari kuvaa.

Topit jeans.fi, paljettikuosinen oli näköjään aika kertakäyttöinen purkaannuttuaan ja murusteltuaan puolet paljeteista.

 

Kämpillä on järkyttävät huonekalukasat koska S raahaa sisustuksensa tänne. Kun haluttiin eräästä huoneesta pari juomaa, piti kiivetä lipaston yli, siitä tavarakasan päältä lattialle ja roudata laatikoita sivuun, minkä jälkeen pois pääsi vain lipaston välitasanteen kautta.

Päivät sekoittu toisiinsa, muistan joltain yöltä ison, upean, meikatun miehen stadin asemalta, mutten muista miksi jäätiin juttelemaan ja halailemaan.

Jannea, joka toimi meidän "isoveljenä" Espoon Amarillossa, en myöskään heti unohda, vaikka uusia tuttavuuksia satelikin kuin sieniä sateella.

.


Käytiin maailman isoimman virheen kautta Café Regattassa.
Paikkana kiinnostava, täysin päihteetön mesta jossa saa vaikka grillata.

Täällä pyörii pieni piiri
Mäkin oon tunnettu tuuliviiri
Joskus mä tahdon saada ton jätkän
Ja sitten tahdon taas unohtaa sen
Täysin unohtaa sen

Jos mun pokka pettää, on se hän
Tai jos paniikki iskee ees vähän
Jos mun pokka pettää, on se hän
Tai mun sydämeni jättää mut tähän
-Haloo Helsinki! -

Kesäloman ekoja tunteja

Kävin Urheilutalolla katsomassa luokkalaisteni päättäjäiset. Harvinaisen tylsä juhla, musiikkina jotain harmonikkahommaa, paljon puheita. Paljon pahoittelua Hyvinkään tragediasta ja kaiken huipuksi pappi. Kestoa pari tuntia. Jos rehellisen mielipiteeni sanon, niin mun mielestä nuorten valmistuvien kevätjuhlassa musiikin pitäisi olla nuorille mieluisaa, vaikka nuorten omia bändejä soittamassa. Onhan tottakai hienoa kunnioittaa perinnemusaa, mutta ensin kun istut paikoilla puoli tuntia kuunnellen kahta haitarin soittajaa, ja samat ihmiset tulee vielä joka puheen jälkeen vetämään jonkun instrumentaalisen klassikon kuten Saarenmaan valssin, alkaa se parin tunnin aikana tympiä. Istuin yläkatsomossa, oli hupaisaa katsoa varsinkin talonrakentajien ja sähköpuolen tyyppien kiemurtelua tuoleissaan tylsistyneinä, yhdessä vaiheessa kun yks nousi penkistään joko tupakalle tai vessaan, hetken päästä perässä seuras kuus muuta. Ne näytti niin onnellisilta päästyään ees hetkeks livahtamaan paikalta... Puheiden aiheet ja ajoitukset saisivat myös olla paremmin mietittyjä. Kuinka moni haluaa päättäjäispäivänään, juuri ennen lavalle astelua kuunnella valittelua Hyvinkäällä menehtyneistä tutuistaan? Varmaan kauheaa joutua pidättelemään kyyneliä tietäen kohta joutuvansa koko yleisön eteen töllisteltäväksi ja arvioitavaksi. Tottakai oli positiivista, että tämä lähes kaikkia koskettanut asia otettiin esille, se varmaan kuului mainintana Hyrian jokaisen yksikön kevätjuhlaan ihan virallisestikin. Tollasten aiheiden puheeksi ottamisen ajankohtaa tosin saisi harkita huomattavasti paremmin. Suvivirsi tuo aina kauhean paljon muistoja ajasta jostain kaukaa.


Oli pakko valittaa, mulla on ikävä niitä kevätjuhlia, joissa lapset ja nuoret suunnitteli itse juhlan.
Niitä juhlia, joissa oikeesti näkyi ketä varten ne on tehty.

kengät Jeans.fi

Lävistyspäivitystä

Koska kaikki aina kyselee onks mul sitä ja tätä ja tota. Tässä tän hetkinen tilannepäivitys, tosin toinen helix puuttuu kuvista.
Tongueweb vammaa koska en saa sitä auki ja lyhyemmäks, oon purrut siihen niin monta kertaa ettei mitään rajaa.






plus








ekat korvareiät otin oskus 5-6 vuotiaana, ne kuitenkin tulehtui niin pahasti, että terveyskeskukseen --> lääkäri tekee veitsellä viillot saadakseen korut irti.
Seuraavan kerran sain korvikset ehkä 12-vuotiaana.
Ampumalla.

Myös kakkosreiät ammuttu, oisinkohan ollu 14v.

Oikean korvan kolmas itse lävistetty, samoin molemmat vasemman helixit.

Septum heinäkuu 2010 Tattoo Hekalla Hyvinkäällä.

Napalävistys myös Hekalla, tammikuu 2011

Nenänsivu itse lävistetty nyt keväällä 2012.


Ehdottomasti suosittelen kaikille, että ottaa ihan lävistysmestassa neulalla, eikä ampumalla. Mulla ainakin tulehdukset ja kaikki loppunu heti kun ryhdyin neulojen kannattajaksi.



Ihmettelette varmaan, mun pitäis olla parasta aikaa Bulgarian Sunny Beachilla viettämässä elämäni parasta aikaa...
Pienin matkaseurueesta sairastui joten reissu valitettavasti peruuntui, tärkeintä on kuitenkin saada kummitädin rakas pian kuntoon.

Käsi kädessä kuljemme taloon autioon

Levätkää rauhassa Hyvinkään ammuskelussa menehtyneet.
Pikaista toipumista muille uhreille.
Osanottoni kaikille läheisille.


25.5.2012


Molemmat uhrit oli mun ystävien tuttuja, menehtyneen pojan oon itsekin nähnyt pari kertaa. Eräs haavoittuneista oli ennen mun koulussani, en koskaan unohda sen kasvoja. Olin ihan 100 metrin säteellä tapahtumapaikasta, juuri lähdössä Dingon keikalta, kun ilmoitettiin että ulos ei pääse, alhaalla on kuollut ihminen. Hetken päästä kuulimme, että ampuja on edelleen vapaana kiväärin kanssa. Osa Hopealyhdyssä olleista itki, osa oli paniikissa, osa ihmeissään ja osa tanssi kuin eläisi viimeistä päivää. Me Nancyn kanssa ei oikein tiedetty mitä ajatella, pysyttiin vain visusti sisällä turvallisessa seurassa. Saimme jäädä hotelliin yöksi luotettavalla seurueella, olen kiitollinen. Yöllä soitin isälleni: "täällä on ampuja vapaana. Ainakin yksi on kuollut ja 8 haavoittunut, en pääse kotiin ja halusin vaan soittaa koska mua pelottaa." Iskä vastasi: "Selvä." Mua ahdisti niin helvetisti, hetken sai oikeasti kelata omaa kuolevaisuuttaan.

Hotellihuonen ikkunasta kun katsoi kadulle, näkyi pelkkiä poliiseja kypärät päässä ja aseita käsissä.
Kaikki keskustasta oli evakuoitu ravintoloihin.


Mun ei edes pitänyt lähteä Dingon keikalle, ei mulla ollut rahaakaan.
Päätettiin kuitenkin, että aina jollain sisään pääsee, ja lopulta hienosti onnistui taas.
Käytiin ennen keikkaa istumassa Zoomissa, jonka katolta ammuskelu tapahtui.


Ennen tätä kamaluutta, mulla oli kuitenkin hauskempaa kuin aikoihin.
Dingo oli legendaa, keikka oli mahtava.
Tutustuttiin entisen luokkalaiseni äitiin, se nainen oli ihana.
Liityttiin parin riihimäkeläismiehen seuraan, ne tarjosi meille juomia, ja loppuillasta kun oltiin karattu kauheilta keski-ikäisiltä, seuramme oli vähintäänkin mielenkiintoista.


Mistään ei myöskään tarvinnut maksaa mitään, joten ennen kuin kaikki kääntyi päälaelleen, ilta oli onnistunein aikoihin.

housut Seppälästä
rotsi Seppälän lastenpuolelta
toppi jostain huuto.net vaatepaketista

Nancylla mun huivi , jonka eräs mies tarjoutui jopa ostamaan.

Alla olevaa feikkihymyäni kutsun Rodoshymyksi, varmaan selviää tuosta vielä alempana olevasta kuvasta miksi.
Ylemmän kuvan otti joku aivan kamala lipevä mies.
Alempi kuva edustaa samaa hymyä kun yritin esittää kiinnostunutta Rodoksella..

...huomatkaa sama "EHEHE"

"mä reppuselässä sinua vien,
sä naurat ja sun naurus
tukkii koko tien"

-kohdassa joku tyttö pääsi lavalle ja Neumannin selkään.



Ja sitten alkoikin tieto karmeasta ampumatragediasta levitä.

Kallio kukkii: Pyhät Tepot & Opaque Buff @ Piritori

Piritori oli nimensä arvonen paikka, ei siel ehtiny istuu kauaakaa ku joku hämy mies tuli "kiinnostaisko teit...subutex?". Mielenkiintost oli se et alueel oli parii minuutti aiemmi partioinu 8 vartijaa kahvitauolla ja miehel oli silti pokkaa kaupata jokaiselle vastaantulijalle. Huh. Piti nähä Nancy stadis, mut törmäsin matkal Saraan junassa, lisäks seuraan liitty myös Elina ja muita. Ulkomaalasia fb-tuttuja, Tamperekavereita, ihana nähä kaikkii taas kesän tullen. Piritori näytti taivaalta ku se oli täynnä punkkareita ja Teppofanei. Tepot näytti kesäisiltä, kaikki oli siistii ja fiilis mahtava. Vaikka näytinki hipiltä kukkamekossani.


Kuva facebookista, ei siis oo mun ottama. Hengataa Nancyn kaa Sipelle nauraen tos takana, ton koiran omistaja tuli myöhemmin selittämään, miten Poitsu (koira) innostui muka musta ja Nancysta. Koirahan tosiaan pomppi koko keikan takatassuillaan taputtaen etutassuja yhteen, näytti ihan ku se ois tanssinu.


Kakkosbändinä Pyhien Teppojen jälkeen soitti Opaque Buff.



Kivat noi randomjätkät meidän takana.

Tanssiva Poitsu.

 

Samu kävi pikasesti kyläs joskus yöllä ku oltiin päästy kämpille.
Meil oli tyttöjen kesken hauskaa J. Karjalaista kuunnellessa...
Valvottii melkein aamukahdeksaan ja nukuttiin puoli-istuvis asennois nojatuoleissa, kyllä muuten särki aamulla mut mitäpä pienistä.

2h later

Sunnuntaina lähettiin Pelle Miljoonan keikalle Kallioon ajatuksella ettei vastaan tuu ketään tuttuu, joten so what joku darralook. Tottakai Dallapenpuisto oli sii vaihees täynnä tuttuja, terkkui vaan kaikille jotka näki. Pellen keikasta erilline postaus.

Herra tuomari armahda huligaani

Damian Cullen Band & Spiha @ Black Pool Järvenpää 11.5.

Sinä olit hyvä olemaan lapsi

Sinä olit hyvä olemaan nuori

Ei sua saa sopimaan aikuisten maailmaan

Tapahtukoon tahtosi sun ei tarvi enää olla enkeli

Sun ei tarvi enää miellyttää

Riisu siipesi

Sinä saat olla punkkari tai joku

Sinä saat olla huligaani

Ei sua saa tukahduttaa rakkaani

Ota ilo irti elämästä sekoile ja tuhlaa rahaa

Elä edesvastuuttomasti tekemättä turhaa pahaa

Älä anna idioottien määräillä

Auktoriteettejä hämmennä ja mikä tärkeintä:

Älä anna kenenkään kyllästyttää sinua hetkeäkään

 

karmeita kuvia mut tarttukaa kii fiilikseen :D

pelottavii taului.


//edit: näköjään tätä postausta on aloiteltu jo päiviä sitten, älkää hämääntykö jos päivät kuulostaa taas kummilta//Parin tunnin yöunet. Puolen tunnin suihku, vesilasku kiittää. Kelasin elämääni ja eilisen jälkiä, hups.
Koulussa otin osumaa tiskikoneesta, sääri on turvonnut ja mustelmainen. Lisäksi mustelmia oli tullut erinäisistä syistä paikkaan jos toiseenkin.
Hampaidenjälkiä ja naarmuja.


Eräs mies sanoi vain

"Mä olen portugalilainen mieshuora."
tai jotain sinne päin, mistä näitä oikein tulee.

Junassa tuli jonkinsortin ex-punkkari juttelemaan.
"Ja kun mä vedin spiidii ja essoo mun elämä meni lujaa ja hei tiiätteks te sen Sid Viciousin niinku Sex Pistolsista, niinku 18-vuotiaana mä näytin niinku ihan siltä ja halusin olla se!"


Teki pahaa katsoa sen pyöriviä silmiä, kädessä olevaa alkoholipitoista juomaa ja sitä miten se kailotti elämästään.
Se oli kyllä ihan asiallinen, sillä vaan oli rankka tausta.
Sillä oli kuulema eksät nimeltä Emmi ja Elina.
Ja ilmeisesti viiskyt muutaki eksää jutuista päätellen.


Nähtiin reissussa pari tuttua, vaikka olin varmaan toista kertaa koskaan Järvenpäässä viihteellä.
Rahaakin jäi vähän säästöön koska nimi listalla, lisäksi poimittiin Elinan kanssa pulloja ja tölkkejä matkalla sen verran kuin muovikasseihin mahtui.
Näytettiin joltain kassialmatapajuopoilta, mut sopi fiilikseen.
Järki matkassa ja silleen, onneksi ei ole varaa juoda liikoja.
Toisaalta on aina vaan hämmentävämpää kun tajuaa kaiken mitä tekee.


kameran akku oli loppumassa, joten se skitsahti ja jäi jollekin säkenöintiominaisuudelle.

Nenäkoruni, siis toi sivussa ollut, jäi sattuneesta syystä matkan varrelle, joten riensin Riksuun avattuun H&M'ään tavoitteenani löytää mahdollisimman pieni korvis siihen.
Onneksi löytyi suht halpa korvissetti ja alelaarista myös tummanlila goottipuna.

sormukset Seppälästä 50snt / kpl







En varmaan ikinä unohda erästä vittuuntuneen huvittuneen sekaista huudahdusta joka kuultiin yöllä.





sä puhuit mun puolestani:
"Päästäkää se huligaani,
se ei ehkä osaa käyttäytyä,
mut se osaa rakastaa"
Me olimme vapaita
ja sekaisin kuin Sid ja Nancy
ratsastimme auringonlaskuun
vaikka eihän tää oo Villi Länsi

Paluu näille kulmille
täältä tullaan elämäpahaa kärpäsellekään emme voisi tehdäme kuljettiin niin reteesti, tyttöni ja mä
että vaikkei me oltu kovia
jengit väistivät meitä

Herra tuomari armahda huligaani
Etkö tiedä mitään rakkaudesta?
Hätä ei lue lakia, hätä ei lue lakia
eikä rakkaus tunne rajoituksia
Maj Karma