Retkut vain hytkyivät se turmellukseen vie

 Taas uusia lukijoita tullut, tervetuloa !





"Hei, diskopallo!"
Lähdin vähän ex tempore tylsän illan päätteeksi Ellun kanssa Klamydian keikalle Järvenpään RT Party Houseen, vaikkei rahatilanne oikein sisäänpääsymaksusta tykännytkään.
Pitkästä aikaa vähän radikaalimpaa menoa tiedossa, joten tyylikin vedettiin pitkästä aikaa ihan överiksi.
Elinalla oli päässään mun sininen glitterperuukki, itse puolestani puin yläosaksi LEGGINSIT.


"Legginsit eivät ole housut, ne onkin" ..... paita.


Käytiin ensin kuluttamassa aikaa Totti-baarissa, jonka oven yläpuolella kylläkin luki :
"TI TOTTI TOTTI TOTTI T"
Ajattelin ensin että onpas kumma nimi paikalla...
Meidän piti myös vetää hienosti karaokessa Rio Ohoit sun muut, mutta yhtäkkiä jonoa olikin ihan järkyttävästi.
Ajatus oli, ettei Järvenpäässä kukaan tunne meitä joten oltiin valmiita vaikka mihin noloon, onneksi ei ehditty tehdä mitään koska bongasin paikalta koulussani olleen miehen, joka kuulema olikin töissä paikassa.
Illan kummallisuudet alkoi karaokevetäjän ihastellessa paljettipipoa, loppuillasta oltiin kuultu noin kymmeneen kertaan että onko jossain naamiaiset, tehty tuttavuutta Eestiläismieheen tyttöystäväshown merkeissä, tanssittu valssia punkkareiden kanssa, tutustuttu mahtaviin noin nelikymppisiin naisiin jotka ihaili meidän asennetta, me puolestaan ihailtiin niiden nuorekkuutta.
Eräskin rouva veti heti ensitöikseen meidät lämpimään syleilyyn ja huudahti:

"Voi kun minun tyttäreni olisivat tuollaisia, te olette ihania ! Nyt mennään tytöt tanssimaan, mie oon keskisuomesta kotosin ja noi miehet sano että mie näytän iha lesbolta, mutta enhän mie näytä ? Mennään kaikki yhdessä tanssimaan niin näkevät, ja kun mie oon niin heterokin että voin vaikka suudella naisen kanssa!"
...Hetken luulin että räväkkä nainen suunnitteli meidän kanssa jotain.


Kun vaihdettiin paikkaa Totista Party Houseen, en meinannut päästä sisälle koska näytin ajokortissani (jonka kuva on vain muutamia kuukausia vanha) kuulema liian erilaiselta.
Piti nostaa etutukka ylös ja tuijotella ovimiestä tovi suoraan silmiin, ennen kuin se lopulta uskoi.
...Elinahan vetäisi henkkareillaan sisään kevyesti, vaikka sillä oli sininen peruukki.

Kuvakulma, jalat näyttää valtavilta.

Oon täysin hakattu, mustelmilla, sääressä haavoja ja muuta kivaa kolhua, mutta minähän pidin paikastani eturivissä kiinni kynsin ja hampain, tarpeen vaatiessa 13cm kiilakoroilla oli kätevä antaa pieni napautus kun valtavat punkkarimiehet rynni päälle, veti hiuksista ja yritti saada siirrettyä eturivin tytöt. Ärsyynnyn valtavasti kuvitelmasta, etten muka pystyisi puolustautumaan.

Joku eturivin punkmuija kiljui mun korvaan miehiä myös taaksepäin työntäessään:


"SÄ OOT HYVÄ TÄSSÄ!"

Michael Monroe @ Tavastia 10.3.

Pitkästä aikaa lähdin keikalle yksin. Tavastian eteen saavuin joskus ennen seitsemää, positiiviseks ylläriks siellä oli vaan pari ihmistä mukaan lukien Marsa ja Hanna. Varsinkin tuollaisilla extempore-sadesääreissuilla on tosi kiva nähdä tuttuja. Eturivi, mahtava keikka ja Dregenin (tai Conten) täräytys kitaralla päähän, ei muuta mainittavaa. Kamera ei myöskään suostu lataamaan kaikkia keikkakuvia koneelle. Päässäni saattoi olla kuhmu Tavastiareissun jälkeen.


Steel Pantherista muuten vielä sen verran, että yllätyin nähdessäni Koop Arposen yleisössä.

Jussi69 käväisi lavalla.







// March 10th. Michael Monroe Band at Tavastia Club. There was only a few people standing in a queue when I arrived, including my friends Marsa and Hanna. It was nice to see some familiar people instead of  standing there alone. The band was awesome as always. //

Meitä on kaksi, kammottavaksi: Steel Panther Nosturissa

ME TEHTIIN SE.

Ryhdyin postaamaan kolmea viime keikkaa, toisin sanoen Steel Panthereita, Michael Monroeta ja Muddy Bonesia takaperin.

Kauan siitä puhuttiin, ja nyt se on tehty. Pikajuoksua eturiviin, samantien Lexxi Foxxxin huomio pupunkorvilla ja keikan jälkeen lähes ainoina ihmisinä saatiin yhteiskuvat ja päästiin juttelemaan bändille. Uskomaton fiilis.
Heti nurkan takana laskettiin kolmeen Elinan kanssa, heitettiin kädet ilmaan ja sitten ihan järjetön veivaus ja tuuletus kera korviavihlovan kirkumisen.

Junasta joku pitkätukkainen mies moikkasi meille, asemalla kuultiin kommentteja suunnasta jos toisesta ja hiuksetkin sai kehuja.
Meidän vanha energisyys ja superasenne alkaa palautua, ihan kuin olisi elossa jälleen !

Satchel: You are soooo cute!

Stix Zadinia: Ooh no you are freezin' come on here *kaappaa meidät syleilyyn*

Lexxi Foxxx silmää iskien: Nice ears ! ...You must hear well..Hehe..

Michael Starr: Oh my god thank you very, very much! *lipevöi ja roikkuu mun kädessä ikuisuuden dramaattisesti*

 

Ne alkoi ihan randomisti selittää meille niin paljon, etten edes muista kaikkea, pää meni ihan sekaisin ja luulin olevani unessa. Vaikka meillä oli kuukausin pohdinnat ja suunnitelmat, kaikki menikin improvisoiden ja tuntui että me jopa saavutettiin jotain vaikkei lavalle asti päästykään pomppimaan, oli huomattavasti siistimpää jutella niille keikan jälkeen. Muistan että kelattiin suunnitelmia tyyliin "huudetaanko Lexxi vai Travis että saadaan sen huomio kiinnitettyä" , mutta koska paikalla ei silloin enää ollut ketään ja oltiin lisäks melkein ainoat naiset, nehän tulikin meidän luo kätevästi ihan itse. Onpas elämästä tullut helppoa. Matkaseurana oli Sara ja lopulta joku matkaan repäisty Janne. Ihme kyllä oltiin ihan rentoja ja puhuttiin todella selkeää englantia, lisäks näytettiin yllättävän hyviltä ottaen huomioon, miten joku hikinen habapoika hakkas meitä koko keikan eturivin tuntumissa.

Sori, postaus sisältää liikaa Lexxi Foxxx -kuvia, mutta herranjumala se on KUUMA.

Meinasin noin suurinpiirtein pyörtyä Lexxin käsivarsille, siitä ylipaniikki-ilme.

Voiko parempaa ollakaan?

Jäätävä kuva lämppäribändin The Treatmentin laulajan kanssa, toinenkin kundi ilmaantui kuvaan.



Pitkästä aikaa olin keikan jälkeen niin onnellinen, että olisin voinut vaan itkeä.
Onneksi sain hyödynnettyä fiilistä vielä aamun yo-kirjoituksissa kirjoittamalla esseen musiikista itsensä ilmaisussa.

Keikkaviikonloppua pitkästä aikaa

Valmistaudutaan Ellun kaa lujaa tahtii huomiseen Steel Pantheriin. Tätä on odotettu, tätä on kriiseilty, tätä varten on shoppailtu ja nyt se tuleeee



...Paitsi et ne suunnitelmat on ihan kesken.



Ehkä me sit improvisoidaan, tänään mun aikani kuluu Michael Monroen loppuunmyydyllä Tavastian keikalla, toivottavasti löydän sieltä ees jonkun tutun koska lähen yksin. Nii ja tosiaan, viikonloppu kuluu keikkaillessa ja maanantaina äidinkielen yo esseekoe. Hups. Onneks kirjoittaminen on helppoa.

Suunnitelma stereotyyppi kahvikuppi, mitä tästäkin tulee.
tähän mennessä meidän ostokset on sulkakorvikset a' 2,95€ x2 , pupunkorvat a' 1€ x2, eläinvyöt a' 2€ x4 ja huulikiilto a' 1€.

Lisäks me oltiin ahkeria Street Teamilaisia ja teippailtiin julisteita eilen pari tuntia.
Törmättiin taas vaihteeksi vanhempaan, kahvittelevaan rokkarimieheen joka oli olevinaan niin coolia, ensin nyökkäämällä hitaasti, sitten juhuilemalla vielä perään tervehdyksen.
Jostain syystä ihmiset nauroi meille ihan avoimesti kadulla.

Sulle tytöt on leikkiä vain, pelkkää huvia huoletonta

Sulta säröjä sieluuni sain yhden liian monta.



Baarikundit, wannabemuusikot, ulkomaalaiset, jotenki kaikki osuu aina yhelle illalle.


Nyt vihdoin mainintaa Pyhien Teppojen vikasta keikasta ennen keikkataukoa.
Mestana oli Bar Base, päivämäärää en enää muista ja kundien kunto kyseenalainen.
Hengattiin keikkapaikalla tuntikausia ennen keikkaa kiitos aikataulutiedottomuuden.
Alla pari kuvaa keikasta, enemmän stooria mun kivasta vapaapäivästä ennen sitä.

Mainitsinko olevani koko viikon vapaalla tekstitaidon yo:ta lukuunottamatta?
Yleinen pihiyteni katosi kun löysin kahdet täydelliset kengät tänään.
Onneksi ne oli alessa ja puoleen hintaan.
Toiset on varauksessa ja harkinnassa perjantaihin asti, täytyy siis tsekkailla mitä teen.

Mustien unelmakorkojen kimaltavat pikku timangit ei oikein näy kuvassa, mutta livenä jumaloin näitä.

Päivä oli muutenkin onnistunut, ajotunteja, kaupoilla käyntiä, kavereita ja gourmet-kanapasta Annin kanssa.
Onnistuttiin löytämään THE salainen resepti, meidän kanapastasta tuli aivan mahtavaa ja sitä todennäkösesti syödään seuraava viikko määrästä päätellen.
Kaiken piti kruunautua punaviiniin, mutta Crocodile Rock Cabernet Merlot osoittautuikin pettymykseksi. Oi missä olikaan se "marjahilloinen, vaniljainen, eukalyptuksinen, keskitanniininen" maku...

Suositelkaa mulle hyviä viinejä tai muita juomia !
Kokeilen aina mielenkiinnosta jotain ja yleensä ne osoittautuu kamaliksi.

Kuulin huhun, että kreppiraudan avulla nousee toivottominkin tukka kasarikampaukseen.
Okei, ehkä mun tukka oli vähän turhan pitkä operaatioon, huomatkaa lannistunut ilme.
Testi, en siis lähtenyt Teppojen keikalle tukka harakanpesänä, tyydyin ylineutraaliin pörröttettyyn ponnariin.



Dream Shoes
Part 1

Epätoivokuva kengistä, olin meikitön, rähjäisissä kotivaatteissa tukka harjaamatta.
 Himalook ja kuvanlaatu 10+++ mut kengät on silti ihanat.