Tulin tänään aamuvarhain abiristeilyltä. Univelan takia nukuin lähes koko päivän, kunnes herään äitin laittamaan tekstiviestiin: "Mikua ei sitten enää oo."
Se kävi tapattamassa meidän ihanan, viattoman koiran. Mikulle oli ottajia tarjolla, äiti ei vaan viitsinyt enää katsella sitä. Kun äiti muutti tästä asunnosta kesällä pois, se sanoi että koira on hänen, minulla ja iskällä ei ole mitään oikeutta siihen.
Ei näköjään, mun rakas pikkuinen on nyt poissa.
Itkin tuntikausia, kohta pääsen onneks nukkumaan kunhan lääkkeet tehoaa.
Ahdistaa, Mikulla ei ollu mukana ketään joka välittäis, lisäks en saa edes haudata sitä koska äiti maksoi tuplahintaisen yhteistuhkauksen.
Taidan tehdä Mikusta muistopostauksen jossain välissä, mulla on ikävä jo nyt.
Ekaa kertaa vuosiin soitin iskällekin itkien.
Tähän postaukseen kuitenkin muutama kuva viime perjantai-lauantailta, olin Tampereella ottamassa ripsienpidennykset uudelleen, lisäksi jäin yöksi
Lindalle.
Käytiin pikaisesti Amadeuksessa, lainasin Lindalta ihanaa punaista mekkosysteemiä jonka sainkin lopulta omaksi <3
Lisäksi jännät spiraalipiilarit.
Todennäköisesti nukun lääkkeiden takia koko huomisen, pahoittelen että kivasta Tamperepostauksesta tulikin koiran menetyksen takia näin angstinen.
On silti väärin että äiti kirkkain silmin hakee mut ja Tarun asemalta ja vasta illalla ilmoittaa vaivihkaa että ai niin se koira.
R.I.P.Miku †
