Kuka sammutti valot ?

Lauantana haettiin Elina töistä kahdelta, suunnattiin meille laittautumaan ja sovittelemaan vaatteita, ja sitten tiemme veikin Helsingin Gloriaan. Gloriassa mentiin juttelemaan eräälle Tuomakselle.

Elina puhuu puhelimessa. Keskustelen jotain Tuomaksen kanssa.

T: Anna se leffalippu ****lle!
E: ****lle vois antaa!"

Elina yritti kovasti puhelunsa jälken selvittää mistä mä ja Tuomas puhutaan, mutta se kuuli vain mun antaumuksellisen "****lle vois antaa!" , en unohda sitä ilmettä hetkeen. Niin hillitön repeäminen, kun korjailen "siis elokuvalipun..."


Em: Siellä on kuulema piparitarjoilu.
Elina: Ripari?
Em: Pipari!

Em: Hengitys.
Elina: Kummitus?

Em: Se oli näköjää pinkki luomiväri. Harmi kun se murisee. Ei kun murenee.

Kuullaan väärin, puhutaan sekavia ja ajatellaan kaksimielisesti. No, ilta kuitenkin jatkui erinäisistä kohelluksista huolimatta. Täytyy mainita myös, että tupakalla ollessa oli kylmä - todella, todella, TODELLA kylmä. Lumituiskussa, -15 astetta, ohuissa mekoissa ja ilman takkeja. Ei näin. Gloriassa tavattiin muutamia tuttuja, näin mm. Provinssirock työkumppanini jonka luokse juoksin ihan innoissani "HEI SÄ OLIT PROVINSSISSA TÖISSÄ OLTII SAMAS SIIVOUSPARTIOS!" Mun kasvomuisti on joskus ihmisten mielestä pelottava. Kasvomuisti huomattiin siinäkin, kun katseltiin hyvännäköisiä miehiä. Jatkuvasti tuli kommentoitua "näyttääpä tutulta, oon varmaan nähny ton jossain." Muutamilta käytiin kyselemässäkin vähän tietoja, kun tutut kasvot alkoi häiritä.
´


Yeah yeah I'm a rock'n'roll cliché can you see it baby ?

Piparirock Gloriassa

The Monday Box

Wrecking Queens

Pyhät Tepot

Caroline

Stalingrad Cowgirls

Paluu Gloriasta asemalle oli tuskaa. Helsingin kadut olivat aivan jäisiä, me kompuroitiin korkokengissämme. Selvittiin lopulta kunnialla perille, mutta huomattiin että juna lähtee vasta 45 minuutin kuluttua, asemarakennus on kiinni eikä junaan pääse yöporttien takia. Nice. Eihän siinä muuta kuin Mäkistä hakemaan evästä, fiksut olisi jääneet sisälle lämpimään syömään, me käveltiin ulos kylmään.

Junassa meidän lähistölle istui päihtynyt mies. Ensin mua ärsytti sen sikamaiset jutut. Sitten mua alkoi naurattaa sen juttujen taso.

"OLEN SUOMALAINEN! Kari Tapio on kuollut! Kaikki on hinttejä! Khehhehhehhe..."

"Kuka sammutti valot? Khehhehhehhe.."

Ei helvetti sitä sen naurua. Vilkaistiin Elinan kanssa toisiimme, yritin pidätellä pyrskähdystä, mutta eihän se mitään auttanut. Oltiin väsyneitä, kello oli kaksi yöllä. Joten moi, ainakaan mun vieressä istuneen miehen hermot ei meinannut kestää meidän hihitystä.

Anteeksi tämä kamaluuteni, mutta tämä viesti nimeltä mainitsemattomalta henkilöltä piristi niin meidän iltaa, että oli pakko laittaa esiin blogiin.  Ja kun kukaan muu kuin asianomaiset ei saa tietää enempää.

Toi "Mä luki." oli niin hellyyttävä.

Riihimäelle päästyämme tehtiin hetken mielijohteesta pienet tsekkaukset, että mitä meidän laukut oikein sisältää. Sisällön saldo oli kiitettävä:

meikkipussi
hiuslakka
kamera
lompakko
tupakkaa
avaimet
sormuksia
aikataulu
henkilöstökortti
kampoja
kännykkä
särkylääkettä
nenäliinoja
kynsilakka
joululahja
suolaa
ketsuppia
hiuspidike
kolikoita
kaktuspurkkaa
huulipuna
sekalaisia meikkejä
kuitti
mustekynä
karkkipussi

...ja nukkumaan päästiin vähän ennen neljää aamuyöllä, Elina jäi yöksi.

Mekin sammutettiin valot.

Girls, dancin' down on Sunset Strip

Ristittiin se bändärihuoratakiksi. Aika imartelevaa vai mitä? Tuttavallisemmin kutsun uutta takkiani Nancyksi.

Ehkä nyt pysyn hetken palelematta, on sen verran lämmin pörrö.
Lopuksi vielä turha kuva, vain siksi että teki mieli.

Takki Huuto.netistä, ilman postikuluja 26€.
Myyjä Maija ystävällisesti kuskasi takin Vantaalta Riihimäelle asioidessaan täällä päin, kiitos siitä.




Viikonlopun viettoon, millasia suunnitelmia teillä on ?

We've got to hold on ready or not

Kuulumisia taas, vihdoin jaksan päivitellä tänne vähän useamminkin kuin pari kertaa kuukaudessa. Perjantaina mentiin Elinan kanssa leffaan katsomaan uusin Harry Potter, joka oli ihan hieno kokemus, eikä elokuva tosiaankaan tuntunut kestävän sitä reilua paria tuntia. Muutama kohta valitettavasti häiritsi, kun toteutus oli täysin erilainen kuin kirjassa. Hyvännäköisiä miehiäkin valkokankaalla vilisi, mm. eräs kaappareista sekä Ksenofilius Lovekiva (Xenophilius Lovegood) . Pakko myöntää, että myös Kalkaroksen kylmä ja sarkastinen tyyli puree.

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Rakastuvat pitkätukkahulttioihin,
Petollisiin kulkureihinkin.

Ehkei toi nyt ihan täsmännyt noihin edellämainittuihin Potterin henkilöihin, mutta tunnustan että mulla on hyvin huono miesmaku. Jos ihastun jätkään tai kiinnitän huomiota jonkun ulkonäköön, kyseessä on 90% varmuudella joku hulttiotapaus, muusikonrenttu tai jotain vastaavaa. Naismakuni puolestaan on monipuolisempi, ihan hyvä kyllä.

Eilen mua pyydettiin koululle töihin 100 hengen tilaisuuteen, narikkaan sekä tarjoilijaksi. Työajan piti olla klo 19-22, mutta lopulta kun kello vaan käy ja käy, olinkin paikalla 17.30-01. Ehkä vähän väsytti. Onneksi saan vapaatunteja hyvitykseksi, ja taksikulujakaan ei mennyt, kun opettaja Lehtola ystävällisesti kuskasi mut yöllä kotiin. Jännät tilanteet. Työnkuvaan kuului lähinnä narikkahengailua, small talkia ihmisten kanssa ja takkien ojentelua.
Siinä vaiheessa kun ihmiset parin viinilasin jälkeen kyllästyi istuskeluun, ne useimmiten tuli jutustamaan mun kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Tuntien kuluessa tuli keskusteltua muun muassa huulipunasta, koulun rakenteista, säästä, siitä miten jonkun vanhuksen mielestä näyttäisin mahtavalta turkistakissa, opinnoista, palkinnoista sekä tuolien selkänojien mallista. Tuoleista valittanut mies heitti 2€ tipinkin. Humaltuneet naikkoset halusi välttämättä halailla narikkatyttöä ja yritettiinpä mua saada monesti taksiakin soittamaan.
Asiakaspalvelutyö on yleensä mielekästä, mutta väsyneenä ja ärtyneenä se on myös todella rankkaa. Narikastahan ei missään vaiheessa saanut poistua, joten koska kukaan ei tajunnut vapauttaa mua työstä, en päässyt koko iltana syömään, juomaan enkä vessaan, ja tietenkään tuolejakaan ei olult joten seisoin 6,5h putkeen. Ihme ja kumma jalat ei oo enää hellinä, iltasella kyllä selkää särki.

Yhdessä vaiheessa eräs mies tuli tupakalta, ja mainitsi vähän köhien että "taisinpa sytyttää roskiksen tuleen tupakallani..." , siinä vaiheessa teki mieli tehdä murha tai jotain. Sanoin sille että heittäisitkö ystävällisesti lunta roskikseen ja jos hakisit keittiöstä vettä päivittelyn sijasta, koska minä en saa tästä poistua. No, mies heitti vähän lunta roskikseen, mutta katosi eikä tuonukkaan sitä vettä. Niinpä jouduin itse ryntäämään käryävän roskiksen luo ja viskomaan sinne lisää lunta, hetken päästä haju hälytti paikalle muitakin ja vihdoin saatiin sitä vettä. Jos aikuinen ihminen ei osaa tumpata tupakkaansa lumeen ennen roskikseen heittoa niin johan on.

Pitäisi käväistä ImageWearissa, tarjoiluvaatteista osa on jäänyt turhan isoiksi.

Tilaisuudessa esiintyi myös mahtavan äänen omaava trubaduuri, pysäytin sen iltasella ja pyysin yhteystietoja. Mies mainitsi nimekseen Eki ja heitti numeronsa. Noh, enpä tajunnut kysyä koko nimeä, mutta opettaja valaisi että sehän oli Erkki Liikanen, Syksyn Sävelenkin pariin kertaan voittanut ja muina vuosina toiseksi sijoittunut muusikko, jonka tunnetuimpia biisejä on Speedy Gonzales...

Let your mind rest and live a little more

 Iltapäivää. Eilen oli kokeidenpalautuksia ja muuta mielenkiintoista, sain venäjästä kympin. Näillä alkeiskielitaidoilla ei vielä pitkälle pötkitä mutta espanjan ja venäjän kympeistä on varmasti hyötyä joskus tulevaisuudessa. Sitten kun joskus päästään over the hills and far away- elämänvaiheeseen.

Oli myös Rilut, jotka siis edelleen ovat lukion jaksonpäättymisbileet. Ensin kävin kaupungilla kiertelemässä, mutta kauppakeskuksen sulkeutuessa lähdin korkokengissä ja hameessa kauheassa lumimyrskyssä (kirjoitin ensin vahingossa "KUMImyrskyssä") ja vastatuulessa kohti Mäkkäriä, missä olin sopinut tapaavani Elinan. Olinkin ainoa asiakas, joten en kehdannut istuskella tilaamatta mitään, oli pakko ottaa kahvi ja muutama kananugetti. Lähes heti Elinan saavuttua vallattiin Mäkkärin wc laittautumista varten, pahoittelut muille asiakkaille. Inhoan käsienkuivainta, se meni ainakin 15 kertaa vahingossa päälle, ihmiset varmaan ihmetteli että mitä me oikein siellä vessassa tehdään. Rilut itsessään oli aikamoinen pettymys, paikalla ei ollut ketään mielenkiintoista tapausta, moni oli ihan umpikännissä ja myötähäpeät vaan kasvoi kun katseltiin miten jotkut tiputteli kenkiään ja vilautteli huomaamattaan humalapäissään. Surkeimmat Rilut joissa oon ollut, siitä lähtee. Häivyttiin Seurahuoneelta siinä keskiyön tienoilla, AG:n kautta, yllätys. Lipevähkö miesmyyjä virnisti oikein tunnistavasti ja iloisesti meidät nähdessään, löi kätensä yhteen ja suurinpiirtein kumarteli meille, melkein aloin itsekin nauraa.

Ehdin nukkua noin 4 tuntia, luulin etten selviäisi koulupäivästä. Olin vielä pääruokakokki. Kuin ihmeen kautta hengissä ollaan, vaikka eloonjäämisprosentti aamulla heikolta näyttikin. Äitin eka kommentti mut nähtyään oli "Mitä sä joit?"

 Joona kävi mummilla leipomassa pipareita, rakastuin tuohon joulukuusipipariin. Alla myös rilukuvia, eipä löytynyt ketään kuvaamaan joten jouduttiin tyytymään pimeässä otettuihin ja heilahteleviin itselaukaisukuviin. Ja ei, en tiedä miksi laitoin kimaltavat legginsit. Tuntui kotona hyvältä idealta, mutta kuvissa näyttää aivan järkyttävältä. Tyylitaju.


 

ilmeistä huolimatta ihan selvinpäin oltiin, uskokaa tai älkää.

 

tekonahkatakki Seppälän lastenosaston alesta 4€
paita 1€
eyeliner 6,35€
papukaijakorvikset 0.50€

aamun tullen huomaan taas teen puolikuolemaa

Taas olisi ihan liikaa tekemistä. Mun huoneesta löytyy kaikkialta pieniä muistilappuja joissa lukee "muista, tee, älä unohda, KIIRE" , kalenterista löytyy vaikka mitä ja kouluakin olis. Huomasin eilen laihtuneeni viikonlopun aikana 4kg, sain jostain syystä ihmeellisen paniikin, purskahdin itkuun ja hoin itelleni ääneen "ei hätää, ei mitään hätää, pitää vaan muistaa syödä, rauhotu, rauhotu. rauhotu" ja kaikkea vastaavaa, kuulostin varmasti sekopäiseltä. Onneks olin yksin kotona. Lämmitin kalakeittoa ja yritin syödä sitä hitaasti ja rauhallisesti, meni ihan hyvin vaikka heitinkin osan pois, niinkuin oon nyt tehnyt aika monelle ruoalle aina banaanista lähtien. Miksen syönyt kokonaista banaania? En tiedä. Taisin sanoa "en jaksa". Mulla ei oikeastaan oo ollut moneen päivään nälkä, joten en oo tajunnut syödä kunnolla. Toivottavasti lähtee taas nousuun, musta on typerää laihtua silloin kun en tee asian eteen mitään ja yritän syödä normaalisti.




Nyt oon taas amistolla opiskelemassa, suurkeittiöllä on ihan mukavaa olla. Huomenna pitäisi hakea lukiolta viime jakson kokeet ja mennä Seurahuoneelle Elinan kanssa. Perjantaina mulla on aika terveydenhoitajalle ja lauantaina meen koululle hoitamaan jonkun tilaisuuden tarjoilut illaksi. Jos sitten ehtisi levätä?


Tänään teki mieli uppoutua kahvikuppiin, se näytti niin kauniilta.

Ois ehkä parempi
jos pelkäis kuolemaa
eikä tarttuis koukkuun jolla taas tuo
kalastaa
ois ehkä viisaampi
vauhtiaan jarruttaa
seinät kaatuu eteensä ennenkuin
huomaakaan

hän ei pelkää ei piittaa sillä...

hän vain antaa palaa
sulkee silmät juoksee lujempaa
unelmiinsa uskoo ja on valmis maksamaan
hän vain antaa palaa
sillä hän ei pelkää kuolemaa
eihän vainajat oo koskaan itse jääneet
suremaan





Huomenna toivottavasti parempi olotila, ehkä Seurahuonehengailu Elinan kanssa piristää. Ja kohtahan on taas viikonloppu.

Tiedän mitä haluan, tiedän miten vähään kykenen

Olipahan viikonloppu. Perjantaina Tinja tuli meille, ja kierreltiin Riihimäen keskustassa jonkin aikaa.
Matkalla tuli sanottua enemmän ja vähemmän naurettavia kommentteja, kuten "ihmiset liukastelee kuivinakin! Miks tossa on puolikas makkara?!" Kuulosti siinä tilanteessa vähän häröltä, mutta roskiksen päällä tosiaan oli puoliksi syöty sininen lenkki. Yhtäkkiä myös tokaisin "haluun syödä omenan!" ja kun mun piti sanoa "laittaa housut päälle meillä" sanoinkin vahingossa "laittaa meille housut päälle". Artikulointikyky oli myös ajoittain hyvin selkeä. Kauppakeskus Atomissa oli aivan järkyttävä "Magdaleena - Elävä nukke"-show, herranjumala sen naikkosen vaatteita, ääntä ja koko olemusta. Sellanen sekoitus kapakkaruusua ja iskelmätähteä, huh huh. Pikkulapset on helposti vietävissä. Saatiin myös koirailmapallot kun pyydettiin, ja sattumalta Anni tuli juuri siinä vaiheessa vastaan. Saatoin hieman revetä, oli varmaan aikamoinen näky kun jonotettiin pallojamme. Atomista matka jatkui Hong Kongiin, josta evääksi tarttui pussillinen vaahtoankkoja.

Lauantaina suuntasimme Helsingin kautta Myyrmäen Arkkiin, Tragic Gunnsien keikalle. Helsingissä kierreltiin Forumissa, ostoksia ei kyllä pahemmin tullut tehtyä, vain Robert's Coffeen ihanat valkosuklaakaakaot sekä muutama sormus. Myyrmäkeen menevässä junassa oli hiukan hämmentävää, kun juna yhtäkkiä lähtikin takaisin tulosuuntaan jumitettuaan ensin Huopalahdessa tai vastaavassa. Tuli kuitenkin kuulutus, että vaihteet oli väärään suuntaan tai vastaavaa, hmph. Oli muuten kahdeksas Tragic Gunnsien keikka, jolla olen kolmen kuukauden sisällä ollut. Vaikka Myyrmäen asemalta piti matkaa keikkapaikalle olla vain parisataa metriä, niin eikös me oltu taas ihan hukassa. Kukaan paikallinen ei ollut edes kuullut Arkista, mikä oli tosi outoa. Lopulta soitin Petelle kysyäkseni että mihin suuntaan pitää kulkea Makuunilta ja joltain hammaslääkäriasemalta, ja Daven ohjeilla sitten löysimme itsemme vihdoin perille. Arkissa tavattiin Alex, mutta valitettavasti Elina ei ehtinyt mukaan. Paluumatka Arkista oli hyvin masentava, meillä ei ensin ollut istumapaikkoja, joten seisottiin, ja meidän kanssa samaan koloon ahtautui kolme umpihumalassa ollutta miestä. Näytti siltä, ettei ne edes huomanneet meitä, vaikka aina välillä sai tuupata vähän vauhtia niille kun huojuivat liian lähelle.

Sunnuntaina käytiin kahdella kirpputorilla, löysin mukavan paidan ja Tinja bongasi mulle söpön hameen. Hintaa molemmilla oli 2€ . Tinja puolestaan löysi kirjan eurolla. Kotimatkalla äiti pysäytti meidät kiinalaisen eteen, ja käytiin hakemassa mun elämäni ensimmäistä kertaa kiinalaista ruokaa. Vau, nyt on sekin kokeiltu. Annos on kyllä niin valtava, että syön siitä varmasti viikon. Haluttiin myös pulkkamäkeen, mutta ei se ollutkaan enää niin kivaa kuin pienenä. Laskettiin pieni mäki pari kertaa ja sitten häivyttiin. Valvottiin varmaankin puoli kolmeen asti, koska tuli Bonesin uusinnat. Viikonlopun aikana katseltiin myös Saksikäsi-Edward, rakastan sitä elokuvaa ja Johnny Deppin sekä Winona Ryderin roolisuorituksia. Myös From Hell tuli katseltua.

Sitten ne vaatteet. Ei kauhean edustavia kuvia, koska en omista hovikuvaajaa, mutta ehkä näistä vähän käsitystä saa. Paidasta kuvat sekä edestä että takaa, koska siinä on nätti avonainen selkämys. Paidan koko on L, eli normaalia reilumpi mulle, mutta tykkään että ton mallinen paita on löysempi päällä. Hame näyttäisi olevan alunperin Gina Tricotin. Kokonaiskuva hienosti seepiana, koska mun jalat on jostain käsittämättömästä syystä aivan mustelmilla enkä halua esitellä mustelmaisuuttani julkisesti.

Sain myös Tinjalta tuliaisia sekä ihanan värisen Mavalan kynsilakan.

Mua ärsyttää ehkä eniten maailmassa, etten saa käyttää koulussa kynsilakkaa kun sehän rikkoisi hotelli- ja ravintola-alan säädöksiä, mutta viikonloppuisin käytän sitten sitäkin enemmän kynsilakkoja ja koruja.