Heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä

 Tapasin ihan huipun silmälääkärin.
Se osas lähes heti kertoa mikä on vialla, enkä enää pelkää.
Sain myös tietää lisää leikkauksesta joka mulle lapsuudessa tehtiin.

Tajusin, että oon tutustunut tämän alkuvuoden aikana aivan ihaniin ihmisiin.
Ootte rakkaita.

Nyt on ihan pakottava tarve pois, Suomi ahdistaa.
Mul ois junaliput Riihimäki-Tampere-Seinäjoki-Oulu-Riihimäki.
En tiedä auttaako se mitään, mut let's try.
Ihmisetkin ahdistaa, se on ihan hirvee tunne.
Havin' a bad dream, I think.

Näin viime yönä ihan kamalaa unta, siinä oli mukana kaikki mun tän hetkisessä elämässä hämmennystä aiheuttavat ihmiset. Ihmisiä, joita en oo tavannu ihan liian pitkään aikaan. Mira oli yötä. Heräilin jatkuvasti tuskalliseen pyörimiseen ja aamulla Miran lähtiessä kouluun koomasin leopardipeittoni alla kiroten painajaisiani.

Kissa riipas keittiön seinän jo entuudestaan haperoa tapettia. Fiksailin samantien erikeeper-vesiliisterillä koko keittiön edellisen vuokralaisen jäljiltä.
Ja mun sukassa lukee "my way of life".

vanhoi webkuvii. roinaa. tiikeri, vielä joskus koulutan sen sanoon mur.




Uudestaan, otan ensimmäisen junan
Jonnekin ja herään kyläpahasesta
Täytyy kirjoittaa äidille, täällä naiset on kuin noitii
Ne kysyy "ootsie tämän kylän poikii"

Ihmeellistä miten paljon kykenee tekemään
Ilman että tekee oikein mitään
Tärkeintä on näyttää kiireiseltä
Ja seksikkäältä
Äiti mä en tiedä mistä nämä laulut kertoo
Nielaisen auringon, loistan valoa ja
Rakkautta vastaantulijoille
Ja tämänkin kylän noidille

The child needs a helping hand, or he will grow to be an angry young man some day

On a cold and gray Chicago mornin'
A poor little baby child is born
In the ghetto



Eilen oli ihana päivä. 
Näin ekaa kertaa ihanat Emilian ja Janitan. 
Ja hymyilin kovin paljon.
Näin myös muita tuttuja.
Ja menin yksin Bäkkärille katsomaan bändiskabaa.
Kuka sanoi, ettei keikalle tai baariin kehtaa lähteä yksin.
Luotan sokeasti siihen, että stadissa törmään aina tuttuihin.
Tai tutustun ja hankin uusia tuttuja,
eilen vaan ne meikäläisen tuurilla ei ollu niin hyviä tuttavuuksia.
Ärsytin erään muusikon ajankulukseni,
maailma on naurettavan pieni.

En ikinä muistanutkaan kertoa blogissa joulukuisesta Oulumatkastani.
Enkä kerro nytkään, laitan vain pari shoppailutulosta sieltä.
Löysin blondeja kuvia. Enkä muista, mitä varten joskus piti vääntää miljoona otosta tukka auki tai kiinni.
Ehkä johonkin näyttelijähakemukseen.
Nyt kyllä rakastan tätä tummaa tukkaa.
En edes muistanut, että latvat oli noin oranssit.

Mut pyysi pöytäänsä 3 tietokonepeleihin hullaantunutta miestä. Suostuin. Oli ehkä typerin veto ja tympein seura never.

Pian tiemme erkanivatkin.

Sanoin eräälle, että mulla on ikävä heidän keikkojaan.Heilläkin on kuulemma ikävä mua.
Mies tuli esittäytymään, sillä oli vinkeä hymy.
Se kätteli mua, kertoi nimensä ja kyseli kaikkea.
Toivotti vieläpä naistenpäivää.

Paska homma vaan, että ollaan tavattu noin sata kertaa,
suudeltu kerran intohimoisesti hetken mielijohteesta kesken konsertin,
ylitetty aikanaan impulsiivisuuden rajat. 

Ja se ei muka tunnistanut mua.
Ei siinä, eihän me edes tunneta.

Kättelin sitä, ja esittäydyin väärällä nimellä.

En tiedä miksi.
Jäi hyvä fiilis, mä oon pystyny uudistumaan.Ja menneet on menneitä.

Pieni täyttää aivan pian kaksi vuotta. Minä rakastan sinua. Aion olla hyvä kummitäti.


Eilen ensi-iltansa sai Peter Franzénin Pizza Desperata, jonka nimi nykyään on Kerron sinulle kaiken.
Oltiin Annin kanssa kuvauksissa tanssimassa.
Ja ostamassa juomia.
Haluaisin nähdä, näytäänkö.



Do we simply turn our heads
And look the other way



Kävin lasten kanssa koulun leikkitapahtumassa.
Siellä oli nuori isä komea.
Ja vauva tutustui venäläiseen kovin ujoon pikkutyttöön.
Hymyilin tytölle ja sanoin:

Minja zavut Emmi, kak vas zavut?
Ochen prijatna.

Hänen nimensä oli Anna.
Hän alkoi hihittää ja laittoi kädet poskilleen silmät kirkastuen.
Hänen vanhempansa hymyilivät kovin paljon.
Jouduin pahoittelemaan, etten puhu venäjää sujuvasti.
Pikkuisista otettiin kaverikuva.

Tein äsken jotain hullua. Emilia tietää. Voi jumalauta.
Ja tämä postaus on ehkä mielipuolisesti puolimielisesti hullu.


All my life to sacrificeHey oh, listen what I say oh, come back and
Hey oh, look at what I say oh

The more I see the less I know, the more I like to let it go

Paluu vanhaan. Primitiivireaktio. Valkoviiniä, kauniita laseja. Kauhun huuto kun katsoo peiliin. Red Hot Chili Peppers. Oon kuulemma kissa. Menin töihin. Kaksi pikkupoikaa tarjosi mulle asematunnelissa karkkeja. Sanoin ei kiitos. Ja että niissä kuitenki on jotain kamalaa. Ne huus mun perään, että "sä olet nätti". Itken joka päivä nykyään, mutta osittain onnellisuudesta. Teitä on 91. Puhun ihmisille. Samu sanoi, että musta näkee että mua vaivaa joku. Lakkasin kynnet Elinan punaisella kynsilakalla. Täällä on uusi punkkari. Ihailin sen niittirotsia, ja laitoin aurinkolasit silmille ettei se näkis mun ilmettä. Hymyilin silti varmasti liikaa.

Väärään suuntaan osaan kääntää koska vaan

sillä osaan ajaa ilman päätä
väärään suuntaan osaan kääntää
koska vaan

vaan ei täällä kuitenkaan
liian kaunis kuolemaan
ole kukaan ole vaikka uskoo toiset niin
toinen lähtee toinen jää
ei sydän kestä ikävää
niin harvat jäljet painuu täällä asfalttiin

Mun säästötililtä katos just 1500€. Sinne meni autokoulun kakkosvaihe ja silmälääkäri. Never trust an alcoholic. Toivottavasti tää selviää huomenna. Epäilen. Perhevihaa.

Epäedustavia kuvia. Kissanhäntäviikset. Tänään mulla ei ole mitään muuta sanottavaa, kuin että en varmaan ikinä enää luota. Hyvä syy yksinasumiseen. Sen naisystäväkin jäi työttömäksi. Liikaa alkoholisteja. Mun rahat on varmaan hassattu jo viinaan tai ulkomaanmatkaan. Olisinpa avannu verkkopankin vasta aamulla, vastoinkäyminen tuntuu sata kertaa raskaammalta yöllä. Soitin. Yritin asiallisesti tiedustella, mitä mun rahoille on tehty. Sain luuria korvaan ja humalaääniä.

Aamupäivä, päivä ja iltapäivä oli rakkautta. Itkin onnesta. Tahdon Panamaan. Ja nyt oon ihan raivoissani. Ei hyvää ilman huonoo, pitihän se vaaka saattaa tasapainoon.
Anteeksi negatiivisesta aiheesta.

Ne murhaa toisensa, jos tähän huoneeseen mä jään

Eräs ihminen on poistanut mut elämästään.
Ei oltu tunnettu edes erityisen kauaa, mutta meillä oli pari läheistä hetkeä.
Myönnän tehneeni ihan tosi isoja virheitä.
En tiennyt, mitä halusin, joten olin ihan kamala.
Sanoin etten välitä.

Nyt kun asiat meni näin, huomasin kuitenkin eilen itkeväni.
Voisin pitää ylpeyteni, olla ikinä soittamatta.
En tiedä miltä se tuntuis.
Varmaan sattuisi alkuun, ja sitten turtuisi.
Näytän murjottavalta viisvuotiaalta.
Alahuuli vapisee ja silmät täyttyy taas kyynelistä.
Mä oon helvetin taitava kusemaan ihmissuhdeasiat.

Tiedän vaan, että haluaisin soittaa hänelle nyt ja pyytää anteeksi.
En ehkä uskalla vielä pitkään aikaan.
Enkä lopulta vieläkään tiedä mitä haluan,
vaan sen että tää tuntuu pahalta.
Ja että haluan pitää hänet ystävänä.


Onneks on monta asiaa, mille hymyillä.
Sain ravintolakuviakin vihdoin.

Aion käyttäytyä kerrankin niin ettei tarvii katua, ja soitan joku päivä, ehdotan tapaamista ja pyydän anteeksi kasvokkain. Mutta juuri nyt täytyy antaa ilman puhdistua hetki.


Itken paljon minäkin,
silti muistaa voin jokaisen kyyneleen.

Tänä yönä aamuun asti katsotaan, hei kumpi liekki kestää tuulta enemmän

Oon kokenu kasvisrakastumisen.
En varmaan selviäis enää ilman bataatteja ja paprikaa.
Eilen katsoin kaupassa järkyttyneenä ostoksiani.
Banaaneja, mandariineja, tuoremehua.
Näytti taas niinku eläisin.

Piti testata vain viikko terveellisyyselämää.
Luulen, että tää jatkuu vielä pitkään.
Oon onnistunut vähentämään kahvin juomisen puoleen entisestä.
Ja vihreä minttutee on rakkaus.


Kevät tulee ja olen onnellinen.

 

 

Aamusta asti mua piinasi puhelinhäirikkö.
Tuli pervo viesti, se tiesi mun nimen ja oli muutenkin ahdistava.
Lopulta olin ihan helvetin kauhuissani.
Päivitin fbhen, että jos tää on jonkun tutun käsitys hauskasta pilasta, se on nyt LOPPU.
Puhuin jopa äidille, joka käski soittaa poliisille.
Syyllinen selvisi, eikä se helpota oloa yhtään.
Raivosin enkä halua nähdä sitä ihmistä enää.



ps. perjantaina Bäkkärillä The Riot Soul, Shiraz Lane ja Groupie High School, toivottavasti bongaan monta lukijaa sieltä!

Hei, hei nainen kuunnelkaa
En voi teitä vastustaa
Enkä tahtoisi rakastaa
Siis mennään meille juodaan viinit
Ollaan niin kuin serpentiinit
Jotka toisiinsa kietoutuu
Ja juhlan jälkeen unohtuu


Ja ei, biisinpätkä ei liittynyt Elinaan, oli vaan yleisesti taas pieni pala neroutta.
Vaikka me ehkä juodaankin viinit.

Mun aivoni uudelleen miinoittaa, ja rihkamat ruosteiset taas vaihtaa kultaan

Sinä koskaan et viihtynyt täälläTahdoit nähdä ja kokea enemmänTahdoit leijua pilvien päälläSen nyt vihdoin kunnolla ymmärränSinä tahdoit vain lentää minne lennetä eiSinä tahdoit ja lopulta teit senNiin sä teit sen, sä hävisit silmistäinYlöspäin
Toiset huusivat tahdomme rauhaaSodanlietsojat pöyhivät pielustaanHän ei tahtonut tyhjyyttä jauhaa
Hän on rauhan löytänyt sielustaanHän vain tahtoi lentää minne lennetä eiHän vain tahtoi ja näytti sen toteenNousi ilmaan ja kohosi siivilleenKorkeuteen

Jussi Hakulinen on tällä hetkellä huumekohun pyörityksessä. 
Luotan syyttömyyteen ja epäilen syyllisyyttä.
Onko sillä toisaalta niin väliäkään.
Kohotaan siivillä ylöspäin.

Omituisia vanhoja kuvia.
Tyhjennän konetta.
Tänään käytiin iskän kanssa pankissa.
Meille tuotiin tarjottimella suklaata ja kahvia.
Joissain paikoissa on vielä asiakaspalvelua.
Mä oon niin kipeä että huimaa.

 

Oon nauranut näille kultaisille muistoille käheää flunssanaurua.
Te lukijat ootte aktivoituneet pikkuhiljaa kommentoimaan,
rakastan teitä.

Tänään oli tosi hyvä päivä.
Otin kuvia huomiseen postaukseen,
vaikka muistokuvat on ihania, en halua olla kiinni menneissä hetkissä.

Etkö viihtynyt kuumalla asfalttitielläJoka kiertänyt on jo koko maailmanTahdoit kerrankin käydä niin ylhäällä sielläYksin tehdä sen sait Joonatan