maanantai 9. joulukuuta 2013

Autumn magazine photo shoots meets self-esteem



First of all, oletan ettei kukaan kopioi minnekkään pervopalstoille, koska hei, bikinikuva. Hui. Nykymaailmassa tuntuu olevan monia kummallisia ajatusmaailmoja. Bikinikuvat sallitaan, mutta alusvaatekuvat on ehdoton ei. Sama peittävyys, eri materiaali. On myös internetin riski päätyä keskustelupalstojen aiheeksi kuvineen. Ajattelin joka tapauksessa julkaista muutaman elokuisen Iltalehtiotoksen täälläkin, koska nettiin ne olisivat kuitenkin päätyneet kaiken kansan nähtäville ellei olisi tullut muuttujia. En olisi koskaan uskonut päätyväni malliksi vähäpukeisempiin kuvauksiin, saati kehtaavani julkaista lopputulosta muiden arvostelevan katseen alle. En ole koskaan ollut mallivartaloinen, enkä varmasti tule olemaankaan. Mulla on päärynävartalo, pienet rinnat ja takana varhaislapsuudessa suoritettu silmäleikkaus, jonka takia toinen silmä välillä vammaa kuvissa. Hampaita ja nenää on haukuttu. Kerran eräs tyttö sanoi: "et sä ikinä tuu ketään saamaan, et tolla nenällä ja perseellä". Jotkut asiat muistaa ikuisesti. Mua pilkattiin koko ala- ja yläaste ulkonäön, varsinkin painon takia. Entä sitten. Pidän siroista käsistäni, huulistani ja luonnostaan pitkistä, paksuista hiuksistani. En ehkä ole vielä pitkiin aikoihin täysin sinut kehoni kanssa, mutta pienin askelin liikun kohti määränpäätä. Itseään on aina vaikein miellyttää. Haluan sanoa kaikille itsetunto-ongelmien kanssa kamppaileville, että keep on going! Pikkuhiljaa se helpottaa, kritiikinsietokyky kasvaa eikä muiden mielipiteet enää satuta. Tottakai sä kuulet ja näet mitä mieltä muut on, mutta anna olla, haters gonna hate. Heikkoja on ne jotka tuo negatiiviset mielipiteensä ilmi, jokaisessa meissä on jotain kaunista. Tylsinä kliseinä; täytyy yrittää korostaa parhaita puoliaan, mutta muistaa, että epätäydellisyydet tekee ihmisestä mielenkiintoisen.


Keep talking shit, you're making me famous.


Vaikka sylissämme kaunein on, ja vaikka käsissämme avaruus



Mä istun sängyllä ja piirtelen pipareihin sydämiä vihreällä sokerikuorrutteella. Kristyr ljusgrön. Kaipaan kiintopisteitä. Sitä, miten öisinkin on joku jolle soittaa. Joku, johon turvautua vastavuoroisesti. Joku, jonka kanssa olla niin kamala kuin vain olla voi, ja toisaalta myös niin kovin ihana ettei sitä voi mitata. Joku jolle voi leipoa tiikerikakun vain siksi että huvittaa, joku joka kestää sen miten suuttuessani vain katoan. Haluaisin piirtää ääriviivat mieleen, laskea kyyneleet toisen silmäripsiltä. Joku, jolle kirjoittaa ajatuksensa kirjein, tai magneetein jääkaapin oveen. Tein niin lähtiessäni, mutten muista enää sanoja. Sanoja, joita lopulta ei enää edes tarkoitettu, ne vain toistettiin vanhasta tottumuksesta. Paikkaa, mihin mennä juhlapyhinä.  Muistelin erästä vuodenvaihdetta. Miten istuin pilkkopimeässä hotellissa, ikkunalaudalla katsomassa ilotulituksia. "Mitä sä siellä teet?". Ullakkoa, jonne unohdetuilla vaahtomuovipatjoilla maattiin ja mietittiin elämää. Painajaista, kun toinen vietiin poliisisaattueessa sairaalaan. Sitä huutoa ja itkua kun sieltä ei päässytkään pois. Miten vaikea onkaan uskoa, että ei pystynyt enää edes keskustelemaan ilman riitaa. Että joskus kaikki yhteinen koettu vain haihtuu utuisiksi muistoiksi, ihmiset muuttuu. Voikukan haituvat, kun ne puhalletaan erilleen. Kuinka paljon vuosien varrella on kuitenkin oppinut, siitä pitäisi olla kiitollinen. Silti takerruttiin katkeruuteen. Ehkä siinä oli hieman pelkoa, pelättiin erkaantumista turhaan. Tajusin toistaneeni monia virheitä menneisyydestä yhä uudelleen ja uudelleen, mutta ehkä se tällä kertaa muuttuu. Muistan nyt, että on 12000 syytä olla onnellinen. Avasin lukon.


Lentoliput Lontooseen. Koskaan ei saa pelätä muutosta.


lauantai 7. joulukuuta 2013

Instagram & kuulumiset


Pahoittelen heti alkuun hiljaisuutta. Oon tehnyt kaikenlaista. Emilia oli täällä perjantaista tiistaihin. Lauantaina kävin setäni 60v juhlissa. Keskiviikkona sain kutsuvierasliput red X-mas Partyihin Kaapelitehtaalle, Leningrad Cowboys & Russian Air Force Choir featuring Apocalyptica, Paleface sekä Paula Koivuniemi. Otin mukaan isäni, ilta oli ihana.
Torstaista perjantaiaamuun olin töissä Helsingin Circuksessa, sen takia nukuin lähes koko perjantain.
Nyt valvon taas yön. Haluaisin kovasti huomisiin Victoria's Secret -bileisiin, mutta mulla ei todellakaan ole varaa 50€ sisäänpääsyyn Open Baariin. Siksi osallistuinkin kilpailuun, wish me luck.
Lähikadulla on suuri verilammikko. Vasta torstaina täällä pahoinpideltiin 15-vuotias tyttö todella pahaan kuntoon.

Yritän postata huomenna kuluneesta viikosta kattavammin. Oikeastaan piti tulla vain kertomaan, että mua voi nyt seurata Instagramissakin.

instagram.com/rockiepink
ask.fm/Rockiepink




and i'm waiting for your call, and i''m ready to take your six six six in my heart

maanantai 25. marraskuuta 2013

Mutta silloin ennen tähdenlentoa pakko kuolla on

Hulluja päiviä. Nousin kolmen tunnin unien jälkeen aamukuudelta, tapasin Nancyn ja riensin hiusmalliksi Koivukylään letityskurssille jäätävästä tyvikasvusta huolimatta. Töitä on jopa liiaksi, mutta kaikki uudet projekit luo tunteen elinvoimasta. Ehdin eilen kaiken ravaamisen jälkeen The Tigeriin Bar Bäkkärin Party Like a Rockstar -bileisiin. Tiger VIP miellytti, ilmaisia mohikaaneja, juomat puoleen hintaan, tankotanssia ja pieniä jekkupulloja baarin puolesta. Näin muutaman henkilön, jotka olen tuntenut netissä vuosia, mutta ei olla koskaan saatu aikaiseksi tavata. UV-kasvomaaleja ja palanut sulake. Niin ja hupsista saatana, otettiinhan me Alisan kanssa ilmaiset tatuoinnit ! Mikä parasta, tein sen yhden (1) breezerin voimin, en ymmärrä mitä mun päässä pyörii. Korniudessaan huvittavat, mutta sopii kyllä niin tähän nuoruusvuosien elämäntapaan. Lainasin Hannalta kledjut illaksi ja höpöiltiin tyttöjen juttuja kera kaljan ja pullan. Neitimäistä. Aamuviideltä istuin Juhan kanssa Kuopiojunassa lämmittelemässä pinkin pölyhuiskan kanssa. 25h stadimenon jälkeen juna lahosi asemalle. Missä oli toimiva junayksikkö? Luonnollisesti rikkinäisen takana jumissa. Joskus tuntuu että vois nukkua sadan vuoden unet.




keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Värikuvina jossain lensi linnut kun taivas oli harmaa



 Hey girl, you can't act like a child anymore.

Pari päivää on tuntunut siltä, että nyt kuuluu keskittyä työntekoon. Säästää rahaa ja sit matkustaa, mielellään jo keväällä johonkin kauaskauaspois. Kenenkään ei kuulu sietää ala-arvoista kohtelua ja käytöstä, puhuttiin perääntymisestä. Monella kaverilla tuntuu menevän elämä alamäkeen, ja mulla on melkein syyllinen olo kun riemuitsen unelmatyöpaikasta ja elämäntilanteesta. Tänään kuivatettuun suihkulähteeseen ilmestyi valtava joulukuusi, hymyilyttää olla enimmäkseen onnellinen.

Mulla on nätti musta nahkasohva. Harmi ettei siitä näy milliäkään, koska se on kissankynsiturvattu sadalla peitteellä ja tyynyllä.




Omituinen hippifeeling.

Mietin tänään että wc-paperia vois ostaa. Lenkillä huomasin yhtäkkiä täyden rullan keskellä katua.
Ylemmät voimat.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

How long, how long will I slide



Vittuileeko Blogger enää kellään muulla? Tää jatkaa yhä joidenkin kuvien omapäistä muokkaamista, joten valitettavasti suurin osa keikkakuvista on pikselöitynyttä värisössöä.
Kuulin Rokkaribloggaajien kautta, että joillain on viimeaikoina fontti vaihtunut itsestään tai kuviin ilmaantunut muita omituisuuksia, mutta kukaan ei tiedä mitä on tekeillä.



Kohtalaisen rankka viikko taas takana. 7vrk Oulussa, kerrankin tutuissa yöpaikoissa ilman keveää vaarantuntua, johon yleensä matkoilla hairahtuu. Tavattinhan sitä hyypiötä yhtä jos toisenkinlaista. 4 iltaa Hevimestassa, missä meni vikaan. Tortillat Emilialla, niinkin pientä asiaa voi suunnitella kuukausia. Leijonasydän ysäripoikien kesken. Herra Ylppö & Ihmiset 45 Specialissa, kaupan päälle vapaaliput. Sivupolku, New Media ja Athorial Osakorockissa. Sattumalta hengattiin tovi Idolsissakin nähdyn Niko Brotkinin porukassa, kun vieressäni seissyt nainen osoittautui hänen serkukseen. Meillä oli hauskoja iltoja. "Mä taidan olla vähän...tykästynyt suhun" hajotti pahasti. Etelän murre kirvoitti kysymyksiä stadin slangista. Joku päivä säikähdin kun bussipysäkin vilinästä kuului epämääräinen BÖÖ, thanks boys. Marokkolainen naapuri puhui espanjaa ja kertoi elämästään, hän lupasi myös lahjoittaa Miralle televisionsa tammikuussa. Ostoskärrykaahailua, pallohalli, sata pakettia katkarapunuudeleita, hulabaloobalai. Kissoille tuliaisena raapimateline, ne näyttää tykkäävän. Viimeisenä päivänä valaistuin muutaman keskustelun kautta. Kotiinpaluu on vähän niinku avovankila. Rakastan uutta työpaikkaa, ja odotan joulukuun castingia. Silti vastuu kaikesta tuntuu päivä päivältä kasvavan. Ei kai kukaan voi olla onnellinen, jos on häkissä


Matkan pituus ei tunnu enää miltään, kun tietää mitä tekee.
Kai kaikki katsoi Titanicin?

Hei hei heinäkuu.
Se on muuten Mokomaa.
Herra Kotiteollisuus.

Ja hetken aikaa olin onnellinen (taas).

torstai 31. lokakuuta 2013

Rhynestone, Cherika & Groupie High School @ Liberté



Kallion yöt on vakio.

Sinnikäs spuge seurasi Hakaniemestä ratikalla asemalle. Se yritti tarttua jatkuvasti kiinni, vaikka monta kertaa kävelin muualle ja kehotin poistumaan. Pidin käsiä suojana ja työnsin sitä pois. Se kaivoi taskustaan keksin, jonka yritti tunkea suuhun. Mitä saatanaa. Ohikulkijatkin on nykyään sellaisia, että pysähdytään viereen tuijottamaan näytöstä mutta mitään ei tehdä. Lopulta asemarakennuksen sisällä kaikui "ÄLÄ KOSKE MUHUN, ALA PAINUA TAI KUTSUN VARTIJAT". Missä on pelastavat ritarit sillonku tarvitaan, tässähän joutuu nykynainen itse selviämään.

Rasittuneet hermot lepää ajatuksessa, että ylihuomenna jo Oulu.
Suoraan Miran halloweenbileistä.
Nauran ihan täysiä tutuille, jotka pääsivät Feissarimokiin karmeimpina kämppäkavereina.
Tai oikeastaan nauran syntyneelle haloolle ja ihmisten idioottimaisille argumenteille.
Hirveä ylireagointi ja kohu, ei ainakaan käy aika pitkäksi. Pojat on poikia.
Pohjimmiltaan ihan hyviä sellaisia.

Kameralla on ongelmia hämäryyden kanssa, bloggerilla puolestaan kuvien kanssa. Värit heittää.





On muuten fiksuimman näkönen yökaveri.
Näin raskaana olevan nuoren neitosen, joka poltti ketjussa samalla kun puhui puhelimeen. Pisti surulliseksi, joskus kun käy niin huono tuuri että tuleva lapsi kärsii vaikutuksista.

Oli mukavaa olla Emilian kanssa vihdoin jollain muulla keikalla kuin Boneyard Coyotesin. Rhynestone oli uusi tuttavuus, vaikka nimen olenkin kuullut pariin otteeseen. Groupie High School kolmatta kertaa, Cherika varmaankin jo viidettä. Niillä on hyvä meininki. Analysoitiin Libertén miksausta, bassosoundit toimi kerrankin. Tää pimeys syö elämäniloa. Kourallinen vitamiineja nassuun, ja sit taas on the road.