Kallion yöt on vakio.
Sinnikäs spuge seurasi Hakaniemestä ratikalla asemalle. Se yritti tarttua jatkuvasti kiinni, vaikka monta kertaa kävelin muualle ja kehotin poistumaan. Pidin käsiä suojana ja työnsin sitä pois. Se kaivoi taskustaan keksin, jonka yritti tunkea suuhun. Mitä saatanaa. Ohikulkijatkin on nykyään sellaisia, että pysähdytään viereen tuijottamaan näytöstä mutta mitään ei tehdä. Lopulta asemarakennuksen sisällä kaikui "ÄLÄ KOSKE MUHUN, ALA PAINUA TAI KUTSUN VARTIJAT". Missä on pelastavat ritarit sillonku tarvitaan, tässähän joutuu nykynainen itse selviämään.
Rasittuneet hermot lepää ajatuksessa, että ylihuomenna jo Oulu.
Suoraan Miran halloweenbileistä.
Nauran ihan täysiä tutuille, jotka pääsivät Feissarimokiin karmeimpina kämppäkavereina.
Tai oikeastaan nauran syntyneelle haloolle ja ihmisten idioottimaisille argumenteille.
Hirveä ylireagointi ja kohu, ei ainakaan käy aika pitkäksi. Pojat on poikia.
Pohjimmiltaan ihan hyviä sellaisia.
Kameralla on ongelmia hämäryyden kanssa, bloggerilla puolestaan kuvien kanssa. Värit heittää.
On muuten fiksuimman näkönen yökaveri.
Näin raskaana olevan nuoren neitosen, joka poltti ketjussa samalla kun puhui puhelimeen. Pisti surulliseksi, joskus kun käy niin huono tuuri että tuleva lapsi kärsii vaikutuksista.
Oli mukavaa olla Emilian kanssa vihdoin jollain muulla keikalla kuin Boneyard Coyotesin. Rhynestone oli uusi tuttavuus, vaikka nimen olenkin kuullut pariin otteeseen. Groupie High School kolmatta kertaa, Cherika varmaankin jo viidettä. Niillä on hyvä meininki. Analysoitiin Libertén miksausta, bassosoundit toimi kerrankin. Tää pimeys syö elämäniloa. Kourallinen vitamiineja nassuun, ja sit taas on the road.