lauantai 31. elokuuta 2013

Sinä olet temppeli ja marttyyreiden hautaholvit, niin sä olet mulle avaruus



Pitkästä aikaa soitan 69 Eyesiä kirjoitukseni taustalla. Olin Terolla katsomassa Django Unchainedin. Melkein 3h taattua Quentin Tarantino -laatua. Mietin millasen kuvan annan itsestäni maailmalle. Kirjoitan kultaisella tussilla päiväkirjaan ja en ymmärrä. Aloitin tän kirjoittamisen torstaina. Ja nyt perjantai-lauantai välisenä yönä sanon, että ymmärrän sittenkin. Mut se ei saa oloa yhtään paremmaksi, päinvastoin.

Ja mun olo on
Väkivaltainen
Mutta silti varmaan onnellinen
Niin ihanasti itsetuhoinen
Ja suloinen

Musta tuntuu että mun tatuointikin kuluu pois. Viiden tunnin päästä olen junassa matkalla Helsinkiin. Yritän olla ajattelematta. Kävimme Elinan kanssa muuttoapuna. Tosiasiassa soitin kolme miestä kantamaan, ja me vaan chillailtiin työtä seuraten. Neitejä. Olisipa jo tulevaisuus.

torstai 29. elokuuta 2013

Forever young Elizabeth You're still alive


 Tänään oon ollut samaan aikaan onnellinen ja surullinen. Petyn ihmisiin joskus helposti. Oon myös kelannut miten helppo joitain on satuttaa, ja miten helppoa on itse tulla satutetuksi. Joskus en uskalla luottaa keneenkään tai haaveilla mistään. En oo nukkunut yökausiin paria tuntia enempää. Melkein nukuin ohi hammaslääkärin, onneksi ehdin viime hetkellä. Leikkausjonoa odotellessa, viisaudenhampaat. Suihkurusketus. Kokeilen jotain uutta ja erilaista. Värisävy tummuu huomiseen asti, tästä on jo nyt huikeet rajat. On monella tapaa ulkomaalainen olo. Käytiin Joelin kanssa kirppiksellä. Mietin taas että should I stay or should I go.

Kus oleks head muusikat? Huomen ois Caroline Lepakkomiehessä. En taida jaksaa, mul on väga halb olla. Monta päivää virolaisia. Lähiseudun lapset on niin suloisia. Ne ei osaa pelätä elämää tai tän asuinalueen vaaroja. Äiti olisi tarjonnut mulle tänään jäätelön, mutta kioski oli kiinni. En muista, milloin viimeksi olisin syönyt jäätelöä äidin kanssa. Enkä tiedä mitä toi biisi tekee tässä postauksessa. Okko linkkas ja jäi päähän soimaan. Huomenna on pakko kirjoittaa paremmin. Ja hymyillä enemmän kuin tänään.


lauantai 24. elokuuta 2013

Haluan uskoa tarinaan, vielä sen hetki koittaa

Another wasted moment
Realising we're not real





Tänään olen niin väsynyt, valvoin koko viime yön. Tutustuin uuteen ihanaan ihmiseen, siitä olen onnellinen. Koirassani oli punkki, se aiheutti paniikin koska mulla on trauma punkeista. Sain sen lopulta itkien pois. Aikataulut liikkuu ja se ärsyttää. Näin Elinan, löydettiin maasta puolikas Babar-huopa. Otettiin se pesuun koska Babar. Joku pyyteli anonyymisti kämppäpostausta. Toteutan mahdollisimman pian. Olen yhä kipeänä. Kävelin keskustaan. Piilouduin jostain syystä sillan alle ison hiekkakasan taakse kun maailma tuntui käyvän päälle. Yhtäkkiä sillalta kuului "Hei, hohoi! Sinä siellä!" Joku poika huuteli mulle innoissaan. Sain tukehtumisyskäkohtauksen, ja Elina luuli sillan alle saapuessaan äänien perusteella, että olen läheisestä AA-hoitolasta ulkoilemassa oleva juoppoakka. Isoisäni leikattiin tänään. Paranethan pian pappa, ei vielä ole aika lähteä.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Sata lukijaa + ask.fm


Sata lukijaa !!! Keksin teille jotain kivaa kilpailupostausta, kunhan flunssaltani pääsen shoppailemaan palkinnon. Viime päivät oonkin vaan istunut kotona. Ja yskinyt keuhkoja pihalle. Olo on ihan superväsy, sain iskältä suklaakuorrutettuja vaahtokarkkeja ja piristyin vähän koska ne oli niin hyviä. Ajattelin ehdottaa että kertoisitte, mistä haluatte lukea mun blogissa? Eli toivepostausta kehiin seuraavaks. Tein myös mainstreamisti ask.fmn, eli saa tulla sinnekin heittämään kysymyksiä. Puspus.


ask.fm/Rockiepink

maanantai 19. elokuuta 2013

Isä sanoi "älä koskaan mene retkuun katuroskaan"



 Kuvavallankumous. Tänään törmäsin tuttuun. "Etsä enää ees tunnista?!" Kurkkuun sattuu. Join yskänlääkettä suoraan pullosta. Niin ei kai sais tehdä. Tääl saa taas iltaisin kuulla aikamoisia kommentteja. Nistit intoutuu ryöstämään lähikauppaa iltojen kylmetessä. Pahapaharakasslummi. Ei se mitään. Kaksi venäläistä pikkupoikaa, kaksoset, tuli taas vastaan. He puhuu mulle huonoa suomea, mä puhun heille yhtä huonoa venäjää. Me ymmärretään. Indi Loveless soi pitkästä aikaa, muistan ajan kun Circus Underground. Tänään näin Elinaa. Me naurettiin niin että melkein itkettiin. Syksy, alan olla valmis.


perjantai 16. elokuuta 2013

And I'm over my head, and closed to the edge

Lalala. 
Mul oli hauskin päivä aikoihin. Ylitin itteni, voitin vedonlyönnin ja tapasin mahtavia ihmisiä. Palautteista kiitos. Yllätykselliset asiat tekee elämästä elämisen arvoista. Mulla oli ennen paljonkin musiikkiprojekteja, mutta yläasteen jatkunut koulukiusaaminen aiheutti sietämätöntä epävarmuutta, ja lopulta kaikki esiintymiseen liittyvä alkoi aiheuttaa ahdistusta. Laulaminen, soittaminen, kouluesitykset, ääneen lukeminen, kaikki vaikeutui. Nyt teen paljon kuvauskeikkoja ja avustajanhommia. Pääsen myös mukaan aika isoihin lehtikuvauksiin, toissapäivänä tuli kutsu. Laulaminen on kuitenkin bändi- ja kuorotaustasta huolimatta jäänyt huomattavasti aiempaa vähemmälle. Jännäsin koko viime yön. Nukuin 2 tuntia, senkin heräillen. Kelasin että voi vittu mä nolaan itteni Suomen tvssä. En edes treenannut lopullista biisiä. Raahauduin Tampereelle aamuvarhain, riparitoveri osui samaan junaan. Oli mukava jutella niitä näitä. Paikan päällä Ratinalla tajusin, että en mä oo täysin paska, musiikkitausta on sen verran vahva. Itseluottamus alkoi kohota ja pidettiin hauskaa muiden jonottajien kanssa. Ampiainen piinasi meitä. Paikalla oli satoja ihmisiä, jengin avatessa ääniä kuului tosi hyviä soundeja, mutta myös ihan kamalia. Biisivalintoja oli laidasta laitaan. Pääsin uskomattoman nopeasti sisälle, ehdin oven ulkopuolella laulaa pätkän vielä kerran. Kaikki toivotti onnea. 3033. Astuin merkitylle paikalle, ovi suljettiin, silmät kiinni ja annoin mennä. Avasin kyllä silmät heti ekan sanan jälkeen, piti vaan tavoittaa henkinen tasapaino. Ja se meni hyvin, yllätin ainakin itseni ja sain pelkkää positiivista palautetta. Tosin näytin varmaan idiootilta loikkiessani ulos karsinnasta nauraen ja laulaen. Hyvästi esiintymispelko.





Eipä tässä muuta. Muut kuvat joskus jostain. Webkuvan ilme 10+++, mun nallelta terveisii lukijoille.



"I believe that if life gives you lemons, you should make lemonade... And try to find somebody whose life has given them vodka, and have a party." - Ron White

tiistai 13. elokuuta 2013

Hold your emotions under the knife, let's pretend we're satisfied



Tosi paljon keikka- ja festaripostauksia rästissä. Niitä vaan kertyy. Yritän kasata järkeni rippeitä, muistojen häiviä ja tunteiden palasia. Perjantai - lauantai meni taas lujaa. "Mihin sä katosit? Kuin tuhka tuuleen". Lupasin mutten mennytkään, anteeksi hänelle. Ne huimaavan jäänsiniset silmät muutaman senttimetrin päässä. Korvakoru alas parvekkeelta, niinhän sä sanoitkin eilen. Keep in touch, halataan. Annikin kävi Jyväskylästä. Hajoitettu alaovi. Pettäviä jalkoja ja levottomuutta ilmassa. Mikset sä ole tuossa kilpailussa mukana. Kiitos. Seuraavaan postaukseen haen logiikkaa. Ei mennä niin lujaa, eihän.

LA is where stars come to die.


keskiviikko 7. elokuuta 2013

All the roads we've roamed with pride




Tekotaiteellista paskaa. Mulla on ollut aika väritön olo. Myy soitti eilen ensimmäistä kertaa, se oli ihana puhelu elämästä, siitä käytetäänkö kaupassa kärryjä. Hymyilin koko puhelun ajan. Kävin työn kautta uimassa. Lapset ihmetteli mun tatuointeja ja lävistyksiä. "Sattuks noi?". Kuvattuna myös tavaraa jota sain ystävältä. Oon ostellut kaura- ja soijajuomia. Söin maailman parasta suklaamoussea, joka oli yllättäen myös painonhallintatuote. Viime yö oli täynnä painajaisia, mutta olin aika hero niissä. Heroine. Sankaritar kuulostaa ihan huumeelta. Heräsin ainakin viidesti, mutta jatkoin painajaisia. Ihanku oisin katsellut tosi hyvää kauhuleffaa. Tänä yönä käänsin sänkyni järjestyksen nurinkuriseksi, mutten saanut unta. Siks hengaan päivittämässä blogia. Tuli mieleen lyriikat, joita kirjoitin kauan sitten.

perjantai 2. elokuuta 2013

Älä lähde mukaan sotiin, kulje rauhassa kotiin



"Ja kyllä, sä olet niin pieni, että voisin kuljettaa sua taskussa ja laittaa sut nukkumaan mun lempi lapasen sisään."
Kuulin tänään noinkin suloisen lauseen. Tartutaan onneen sillon kun siitä on mahdollista pitää kii. Tiistai oli viinipäivä, punaviinissä on tunnelmaa vaikka ranskalaisilta parvekkeilta kuuluu huutoa. Huuda niin että koko maailma kuulee. En jaksanutkaan kuvata, joten laitoin vanhoja kuvia. Qstockissa tutustuin työn merkeissä Sannaan. Oon varma että meille tulee vielä mahtavia hetkiä. Osallistuttiin Liikuntakeskus Hukan kilpailuun, ja Sanna voitti sen. Party, seikkailijatytöt selvii aina. Loppukuusta on Lampirock Jokelassa. Sinne täytyy mennä, nostalgiavyöry.