lauantai 24. joulukuuta 2011

Missä taivas on, missä Jumala on


...Jouluhan alkaa lupaavissa merkeissä.

Olen aivan tajuttoman huolissani eräästä, en halua että enää kukaan vähääkään tuttu joutuu päihderiippuvuuden koukkuun.

Kuusi on suurelta osin keskeneräinen, noi ei juomiseltaan vaivaudu kaivamaan koristeita esiin. Voisin menettää hermoni, mutten halua pilata jouluani sillä. Lapsuuden joulut oli niitä miten herätään aamukahdeksalta, otetaan kinkku uunista ja aletaan odotella Joulupukkia äitin, isän, veljen ja koiran kanssa. Syödään hyvin ja lauletaan joululauluja. Yleensä mukana oli myös mummi ja pappa, mummi tykkäsi leikkiä piirileikkejä. Kaikki avasi lahjat olohuoneessa, sitten juteltiin ja katseltiin jouluohjelmia.

 Mitä mulla on tänä jouluna? Isä, umpipäissään puolialasti hortoileva ja itkevä humalainen nainen, veli joka ei halua tulla kotiin vaan on edelleen ulkona. Kaksi koiraa, adoptoin Mikun tänne pariksi päiväksi. Pitää mut edes jotenkin järjissäni. Pappa on terveyskeskuksessa hoidossa ja mummi yksin kotonaan, kaikki tietää että tää on papan viimeinen joulu.

Mä yritän, tein piparit ja tortut. Vein kavereille lahjat. Anni tuli käymään, onneksi. Laitoin joulumusiikkia soimaan, mutta aloinkin itkemään. Veli itkeskeli huoneessaan, kävin sanomassa että älä välitä, se nainen on aina tuollainen. Joskus pitää näköjään oppia sopeutumaan, mä olen täysi-ikäinen ja itse vastuussa, enkä voi pakottaa ihmisiä muuttumaan. Noi ei koe tarvetta esittää enää mitään perheidylliä, kaikki näkee läpi kuitenkin. Mun tekis mieli mennä olohuoneeseen, huutaa ja kirkua että ettekö te vois edes vähän yrittää, ettekö vois edes YRITTÄÄ olla pilaamatta tätä. On outoa ettei äiti oo täällä jouluna. On outoa miten kaikki on yhtäkkiä ihan erilaista.


Vein joululahjan eräälle. Sen äiti sanoi "Ei sun olis Emmi tarvinnut...Ei kaiken huomioonottaen..."
En kestä myöskään säälimistä, mun läheisten valinnat ei ole musta kiinni. Mä sentään yritän pitää asiat kunnossa. Oli ihanaa nähdä miten talo jossa lapsena vietin kaikki kesät ja illat, oli ihan samanlainen kuin kymmenen vuotta sitten, ei yhtäkään kamalaa muutosta, ei yhtäkään tappelua, ei mitään väärää.


Mä haluaisin joulukirkkoon.







Haluan kuitenkin kaikesta huolimatta toivottaa kaikille blogini lukijoille

Hyvää ja rauhallista Joulua !
...Kuva Googlesta.

torstai 22. joulukuuta 2011

Oh GOSH !

Goshin luomivärisetti hintaan 14,95€ Sokoksen verkkokaupasta.


Luin jonkun blogista , (tunnustakoot se joka tunnistaa omakseen koska mä en millään muista kenestä oli kyse) , tästä kohtuumainiosta tarjouksesta joten tilailin itsellenikin vannoutuneena Goshin fanina.

Toimitus kesti kaksi päivää ja kaupan päälle sain pienen Nivean voiteen.

Huomaatte varmaan että pari viime postausta on ollut tällaisia pikaisia makupaloja, mutta pidempiä kertomuksia tulossa taas lähipäivinä kun käväisen keikkailemassa ja toivun joulukiireistä!





keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Neiteilyjuoma sopii imagoon


Hienovaraisen tiedustelun jälkeen kuulin Alkosta että keskiiviikkona 21.12. saapuu 30kpl jatkuvasti loppuunmyytyjä Ufo Shot Original -pulloja.


Arvatkaa vaan kenen eka loma-aamu meni siihen että rynnistin Alkon ovelle avaamisaikaan kuin paraskin juoppovaari aamuyhdeksältä Ufo Shotin perässä, vain huomatakseni että Ellun saapuessa paikalle jonkin aikaa myöhemmin, hyllyssä komeili enää 2 pulloa.


Kävin muuten ekaa kertaa Riihimäen Alkossa.
Ankaran näköinen äijä ei edes kysynyt papereita, vaan kaikkien järkytykseksi riemastui huudahtaen:


"NYT UFOILEMAAN !!"

...miksei mikään koskaa suju normaalisti.




ps.


Pankkitapaamisen rouvashenkilö oli jostain syystä vaihdettu mun kohdalla komeaksi nuorukaiseksi, ja minä pyylevään tätiin varautuneena hilpaisin paikalle meikittä ja hiukset takussa.

pps.


Multa löyty joku kumma tili jota mun vanhemmat on käyttäny viimeksi kymmenen vuotta sitten alkuvuodesta 2001.


Mikä parasta, tilillä oli jostain hullusta syystä 6,85€.
Riemuitsin vähäisestä rahamäärästä tässä köyhässä tilanteessani, kunnes kävin automaatilla ja huomasin että mun näyttelijänpalkkioni on tullut.
Hyvästi köyhyys, ainakin hetkeksi !

On mulla bootsit ja mä soitan kitaraa

Täydelliset matalat kengät laiskuuspäiville jolloin ei jaksa kävellä koroissa tuli vihdoin vastaan, positiiviseksi yllätyksekseni Tarjoustalosta hintaan 29,95€.


Täsmennettäköön vielä että Hyvinkäällä,
Riihimäen Tarjoustalo on lannistavan huono.




maanantai 19. joulukuuta 2011

Ripsienpidennys

Ripsienpidennys Tampereella oli aikalailla hetken mielijohteesta toteutettu toimenpide, heitin ihan vitsillä iskälle että maksaisko se, ja kun se lupautuikin tähän tyttöhömppään päätin testata ripsimuutosta.
Laittajana keikkatuttavani Linda Studio Easy Lifesta. Hinta-laatusuhde aivan mahtava, Riihimäellä jossain paikassa on parasta aikaa tarjous 90€, mä maksoin näistä 45€.
Kiitän mukavasta ja osaavasta palvelusta ja suosittelen ehdottomasti muillekin jos yhtään kiinnostaa !

Itse operaatiosta sen verran, että ensin silmien alle laitettiin teipit ja laput, sitten ripsiin ainetta joka tekee mikroskooppisia reikiä ripseen jotta liima tarttuisi paremmin. Lämmin peitto päälle ja makuuasentoon, sitten siinä saikin pari tuntia uinua rentouttavasti transsissa rauhallisen musiikin soidessa taustalla - havahduttuaan huomaakin omistavansa hemaisevat räpsyripset.

Pari ekaa päivää vältellään vettä ja saunomista, ripset myös harjataan ripsiharjalla pariin kertaan päivässä.
Kasvoputsarit ei myöskään oikein saisi osua silmien alueelle että ripset kestäis mahdollisimman hyvinä, ja kaikenlaista silmien hieromista on vältettävä ettei katkeile omat ripset mukana.


En olisi uskonut hurahtavani johonkin neitihömpötykseen, mutta nyt on kyllä ihanaa herätä aamuisin, katsoa peiliin ja tajuta että hei, mun ei tarvii laittaa ripsiväriäkään!
Meikkaaminen helpottui valtavasti.



Mulle laitetut ripset on aika kaarevat sekä kissamaisesti sivulle pitenevät, mitä mieltä olette?





Mun ripset on luonnostaan ihan kivan mittaiset mutta todella vaaleat, tässä meikitön lähtökohta:







Lopputulos:





Paremmin nämä ripset tulee esille ihan livenä, valokuvat ei edusta parhaalla mahdollisella tavalla.
Loppuun vielä ennen-jälkeen-otokset rinnakkain.

Lennetään kitaralla Texasin taivaan alla

Kävin Tampereella ripsienpidennyksessä ja samalla reissulla vähän H&M alennusmyynneissä joululahjaostoksilla. Lopulta löytyi itsellekin pari kivaa aletuotetta jotka esittelen tässä, ripsienpidennyksestä teen erillisen postauksen.







Leopardikuosinen karvapörröhuivi meni ehkä vähän överiksi...

maanantai 12. joulukuuta 2011

Kai joku hänet muistaa, hän oli tähtenä eilisen taivaan


Mahtava tunne kun yöelämässä tulee vastaan paljon tuttuja, ja yhden kohdalla hymyilen aidointa hymyä pitkään aikaan. En tiedä mitä tunnen vai tunnenko kenties mitään, mutta on ihanaa nauttia vaikka vaan se pieni hetki aitoudesta ja siitä, että joku hymyilee aidosti takaisin mut nähdessään.

Käytiin ystäväni Annin kanssa
Koop Arposen & Flute of Shamen


akustisella keikalla Riihimäen Bulldog Barissa, porukka oli aika mummoutunutta ja keski-ikäistä, mutta meillä oli hauskaa.
Taustamiehet James ja Dane Lontoosta sekä Manchesterista olivat ihania, rakastin kuulla brittiaksenttia ympärilläni. Jotenkin kummasti nuorukaiset oli aina meidän takana missä ikinä liikuttiinkaan.
Keikalla oli myös
intopiukea mummo turkistakissa ja sähkönsinisellä kynsilakalla koristautuneena,
se hurrasi, huusi
"hyvä pojaaat! Rokkiaaaa!" sekä kannusti jatkuvasti yleisöä juhuilemalla "nyt hurrataan!" / "IHANAA! Taputtakaa ihmiset, IHANAA!" . Mieleeni tuli niin Putous-sketsiohjelmasta tuttu, niin ikään riihimäkeläisen Aku Hirviniemen Marja Tyrni-hahmo. Kaiken huipuks keikan loppuessa muori loikkas lavalle tanssahtelemaan ja halailemaan bändiläisiä, varsin sympaattista.

Bulldogista matka jatkui glitterluomivärillä höystettynä kohti Hyvinkäätä, junien puutteessa kävi niin että hypättiin jonkun random-miehen kanssa taksiin. Oltiin kuulema niin ihania. Perille päästiin lopulta, Zoomissa hengailtuamme lähdettiin takasin Riksuun venaamaan kyytiä, joka ei koskaan saapunutkaan. Havahduttiin aamulla puoli neljältä siihen että venataan edelleen kyytiä, karismaattisen, todennäköisesti pilvessä olevan jätkän kanssa. Tyyppi selitti asuvansa Kalliossa, se ei tiennyt missä oli tai mitä kello oli, mutta juttua tuli sen ala-asteajoista, kavereista, herneallergiasta ja Mikki Hiirestä lähtien arvioon siitä miltä narkkarit näyttää. Lopulta kun yritettiin parhaan kykymme mukaan pakottaa se pysymään raiteella 5 että se pääsisi oikeaan junaan, se yritti päästä mun luokse yöksi. Valitettavasti en uskaltanut ottaa ihan niin sekavaa ihmistä mukaani, varsinkaan kun himassa oli mun veli ja isä.

Mä tavallaan pidin siitä tyypistä. Tai jotenkin. Vaikka se oli ihan kujalla ja yhessä vaiheessa sen suusta pääsi lähinnä

"voi vitunvitunvittu ne tuli ja alko vittuilla vittu et vitun mikki VIIRI (sen siitä saa kun viljelee vittu-sanaa liikaa, alkaa v-kirjaimii tulla muuallekin) eikun HIIRI"

-tyylistä settiä.
Ei aamuyöstä voi pokka pitää, naurettiin ajoittain päin sen naamaa mutta se otti senkin ihan huumorilla.  Muistan sen luisevat posket, pitkät silmäripset, todennäköisesti joskus murtuneen nenän, roikkuvat risaiset farkut ja auenneen nappisepaluksen (huomautin toki asiasta : DDD) , punamustaruudulliset bokserit, sekaisen vaaleen tukan ja naarmuisen oikean käden rystysen, sekä sen miten avonaisesta paidasta näkyi rinnassa oleva tatuointi, Nikki Sixx- kirjaimilla kirjailtu L. Mun teki niin mieli kysyä mitä siinä olis kokonaisuudessaan lukenut, mutta eihän se mulle kuulu, se oli vaan joku kulkija jota en todennäkösesti koskaan enää tapaa. Mut se oli omalaatunen tapaus, mä tykkäsin sen asenteesta maailmaa kohtaan. Toivon sille kaikkea hyvää, toivottavasti se pärjää. Ja ei, tää kohta ei liity millään tavoin postauksessa ensimmäisenä mainittuun fiilikseen.

Mielenkiintoisia yötapauksia.


Mä en tiedä miksi näytän salamavalossa ihan vitivalkoiselta kasvoiltani, meikitkin hukkuu joka kuvassa hohtavaan valkoiseen. Kameran asetukset saatto jäädä baarivalotukseen, kröhöm.









Kermainen kahvilikööri, eleganttia.


eihän kukaan tahdo seinälleen
lian tahrimaa legendaa
nyt kertovat hänen löytäneen
paikkansa tuskaisessa roolissaan
eikä yksikään joka häneen uskoo
huku milloinkaan

perjantai 9. joulukuuta 2011

Mommy was a hippie and daddy was a drunk




Mä haluun hippibussin.
Tai jonkun vanhan ja persoonallisen jenkkiauton.
Tai sit ehkä jonkun pienen ja kompaktin jolla on helppo ajaa.
En haluais tyytyä tavalliseen.

Kelatkaa ku lähtis vaan hippibussilla kiertään Suomee kesällä, kävis festareilla ja eläis jonkinlaista hippiunelmaa ihmisten keskellä ilman huolta huomisesta.






Joulun kunniaks punasia alusvaatteita ja parit lastenosastolta löytyneet korvikset. Isoissa tähdissä on klipsikiinnitys, nostalgiaa.







Take my advice
Don't listen to me
It ain't paradise
But it used to be
There was a time
When the river was wide
And the water
came running down
To the rising tide
But the wooden ships
Were just a hippie dream
Just a hippie dream.

torstai 8. joulukuuta 2011

Tunnetko tän hetken kauneuden ?




Otin tos joskus viime viikol tongue webin, pakko päästä aina sillon tällön lävistäytyyn. Osittain varmaan kaipaan välillä sitä tiettyä kipua, mutta toi ei kyllä ollu kivu  tapasta nähnykkään, ei tuntunu miltään. Paikkana Helsingin Pet Skull, Riksun suunnilla kun mestat ei oikein tota lävistystä tee. Ei sattunu, ei turvonnut ja söin onnellisena pizzaa puol tuntii lävistämisen jälkeen. Ei mitää problemeja, täydellinen.

"...Ja tosiaan ei missään nimes suuteluu, suuseksii tai alkoholii kahteen viikkoon. ...Tai no, ehkä ihan kohtuudella..."
Elinan kanssa oli myöhemmin varsin mielenkiintoinen keskustelu asiasta.

Yleisesti näytän kuvassa lievästi sekavalta.




Korusta muuten mun tuurilla putos pallo parinkymmenen metrin päässä liikkeestä, hipsin hienovaraisesti takaisin ja kröhäisin, sit kiristettiinki koru kunnolla.





Kävin mä myös näyttelemässä lävistyspäivänäni, siitä lisää kun juttu julkaistaan.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Vaikka seinät kaatukoon




Tapahtumarikkaita vapaapäiviä, oli Ruohisrock ja Lovexin Torstin sekä Juken acoustic keikka ex tempore-reissailuna, pikainen Bäkkärivisiitti sekä julkkisbongailuja, mutta niistä lisää myöhemmin.


Backstreetilla kaikki vähintään puoleen hintaan, löysin makeen käsirautavyön josta puuttu käsirautojen toinen kiinnitysjutska. Tingin hinnan 9 euroon, tiirikoin risat käsiraudat veitsellä palasiks niin että jouset lenteli ja vaihdoin ehjät. Sopii pohtia miks mulla on huoneessani käsirautoja. Alempana näkyvä käsirautakaulakoru tuli joskus kaupan palloautomaatista.







Violetti hiusväri Cybershopista
Plekukorvikset Mic Mac -50%

Paita/mekko kirppikseltä, kelasin että onpa ihanat hapsut mutta karmee kuva, kunnes mun silmät tarkensi pienen pieneen yksityiskohtaan, eli Sex Pistols -printtiin.



maanantai 28. marraskuuta 2011

Oi se sattui sydämeen, ei mitä mä teen

Vanha päiväkirjamerkintä aikojen takaa, nyt vain tuntuu aivan samalta kuin tuolloin joten koin tarpeelliseksi toistaa samat sanat.



"

ja vaikka kuinka tahtois rakastaa kaikkia tasapuolisesti muttei kuitenkaan ketään enempää kuin toista, pitää kiinni tasa-arvosta ja siitä miten empatiakykyään jakaa, se keskittyy edelleen tiettyihin kipupisteisiin ja hajottaa samalla mua sisältäpäin.

uskonko elämään?

"suhtaudun eri tavalla joihinkin asioihin nyt."
"mihin?"
"en mä osaa selittää. elämään. itseeni. "
"hyvä tyttö."

"



Kuva on muuten samoilta ajoilta kuin päiväkirjamerkintä.



sunnuntai 27. marraskuuta 2011

DCB @ Rokkikellari Helsinki




Oon outolintu ja sä tiedät sen
anyway elän lentäen vieraiden viineistä nauttien
Aina parempiin bileisiin liidellen
Ei maailma mulle antanut kultaista lusikkaa
silti nauran laulan ja ihastun voin säännöt unohtaa



Perjantaina olin iltamyöhään koululla iltatilauksessa, mutta onneks kotona oli ihanasti Tinja paistanu pizzan ja laittanut saunan päälle. Hengailun jälkeen havahdun noin 3-4 tunnin yöunista lauantaikoulupäivään, josta käytännössä suoraan Peten kautta Helsinkiin Damian Cullen Bandin keikalle Rokkikellariin.
...mestaan jossa on ehkä maailman hankalin tupakkakopin ovi.

Wohoo, Ramonescovereita , I like.

Oli mahtavaa nähdä taas tuttuja. Aamuyöstä iski yöpaikkakriisi, joten päädyttiin aika mielenkiintosella kuuden hengen porukalla bussimatkan päähän yksiöön - oho. Kiitän majoituksesta, arvostan tosi paljon varsinkin kun osa ihmisistä ei tuntenut mua ennestään mistään. Yö sateessa ulkona ei oikein innostanu. Aamulla yhdentoista maissa heräsin, kiepautin takkuiset hiukset ponnarille, pyyhkäsin pahimmat poskilla olevat ripsarit pois, heitin rotsin päälle ja korkkarit jalkaan , varmaan elämäni nopein lähtö mestoilta koska olin pihalla hetkessä enkä välittäny yhtään miltä näytin, edistystä. ...Oli ainakin siihen asti kun samantien oven avattuani silmissä sumenee, iskee oksennusrefleksi ja jalat meinaa lähteä alta --> istahdin portaille huojumaan. Verensokerit varmaan törkeen alhaalla koska en ollu syöny lähes vuorokauteen mitään, onneks helpotti.


ps.
holtittomuus, iäkkäämpi groupierouva tuhos koko naistenvessan näin kauniisti sanoen paskomalla mekkoonsa,hajottamalla meikkinsä lattialle, heitellen kenkiään ympäriinsä, hoippuen sekä oksennellen.
On sanoinkuvaamatonta nähdä muijan toikkaroivan ympäriinsä mekko takaa aivan ulosteessa, myös naistenvessan kunto oli varsin uskomaton.
...olenpa hyvä ihminen, poimin sen hajuvesipullon lattialta ja kävin myöhemmin viemässä sen lady huonokuntoiselle.
Lisäks mainittiin siitä baarin työntekijöille ja iäkkäämpi lady sai käskyn lähteä kotia kohti.





Jo reissussa rähjääntynyt.






Surkeat kuvat bändistä ja kengistä, mutta söpöt bootsit ostin kirppikseltä ohimennen.





sormus Intian Basaarista, rakastan paikan myyjiä kun ne on persooniltaan niin mahtavia.
Alla olevat muita uutuuksii.






Omistan ennestään samanlaisen hameen eri kuosissa:





Onpa tostaki kuvasta aikaa.
Luulen olleeni tuolloin kevyempi kuin nyt, ainakin kuva näyttäisi siltä.



Tuli koettua taas niin randomhetkiä,
hyvin, hyvin hämääviä momentteja,
mutta onneks tällaista sattuu nykyään sen verran usein etten tunne enää olevani vierailla vesillä.
Mikään ei oo mahdotonta ja kaikkeen pystyy kun haluu.


sä etsit jotain uutta
jonka kanssa ihmetellä tulevaisuutta
Tämäkin kaupunki on täynnä ihmisiä
osa niistä viisaita
osa ei

Olenko se minä jota sinä olet kaivannut?
Olenko se minä jota sinä olet tarvinnut?
Olenko se minä jota sinä olet kaduilla huudellut?
Olenko se minä jota sinä et koskaan suudellut?

Sylisi on lämmin koti
muukalaiselle
huulesi huumetta on haluaville

Tämäkin kaupunki on täynnä ihmisiä
osa niistä viisaita
osa tyhmiä

maanantai 21. marraskuuta 2011

Hulluudesta huuto




hulluudesta huuto

minä en kestä kiirettä
enkä malta makoilla
kaikessa kohtuus
paitsi lauantaina liikaa



Muistan ku polvisukat oli muotia ala-asteella.
Muistan myös kun ne meni muodista pois ja näytti lähinnä naurettavilta.
Tiedän että polvisukkia pidemmät ja näyttävämmät stay upit luo monelle hutsulook ja alusvaate-mielikuvat.
Tiedätteks, mä en välitä.


Ja ei, en ajatellut yhdistää kuvien tavalla, tarkoituksenani on vain esitellä idea.


stay upit Cybershop




Ehkä maailman herkullisimman näkönen pipariglögijuustokakku jonka Anni osti.


 


Meinasin muuten mennä tänään ihan ex tempore luovuttamaan verta kun sattumalta osui Riihimäelle luovutuspiste.
Jalo idea ja silleen,
mut enpä sitten voinutkaan luovuttaa vertani,  enkä voi vielä 3 tulevaankaan kuukauteen.
Ärsytti mutta minkäs teet.
Sen siitä holtittomuudesta saa.




lauantai 19. marraskuuta 2011

"Me ei ollakaan ennen oltu alasti"

Otsikkona legendaarinen kommentti viime viikonlopulta naisseurassa.

Ajattelin esitellä 2 pvc-korsettia jotka oli alunperin huuto.netissä myynnissä joskus kauan sitten. Myyjä veti ne sieltä pois mutta otin häneen yhteyttä ja maksoin näistä huimat 9e / kpl.


Toinen on söpö, toinen rock.




Keksin just, että taidan tästä lähtien kiskoa keikoille päälleni korsetin, ei tuu ainakaan kiusausta lähteä kenenkään yövieraaksi koska mä en yksinkertaisesi JAKSAISI vekslata kiristysten kanssa.
Nyt on viisas olo.

Ahaa-elämykset.