sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Second star to the right, and straight on 'til morning


Perjantaina illanvietossa Virgin Oilissa.
"Meillä ois nimet listalla"
- Minkä bändin?
*total blackout*
"Mikäs se nyt olikaan... ... ...Ei me muisteta!"
Villen sanoin, "bändejä, liikaa bändejä"

Crimson Sun, My Reflection & Lullacry feat. special guests Mikko Herranen, Tanya Kemppainen sekä Nico Hartonen

Hengailin melkein koko perjantain yksin pääkaupunkiseudulla.
Tikkurilasta Vuosaaren kautta keskustaan.
Ympärillä tuhansia vieraita kasvoja, kunnes yhdet niistä olivatkin tutut.
Sheena ja kuulumistenvaihto.


Tein meikkilöydön; Kat Von D Lock-It Tattoo Foundation.





"Hei iskekää toi nuori mies, ei sillä oo muitakaan"
Kurkotin Elinan olan yli katsomaan kenestä puhe, ja huomasin taas tutut kasvot.
Toivotonta.

Riihimäen päässä aamuneljältä soitti Tane.
Seisoskelua lumisateessa odottelemassa viimeisiä ihmisiä.
Kasvisfalafel kruunasi yön.




Kaksi päivää kahvimaitona on toiminu vaniljakastike,
vain toisessa jalassa on sukka,
vaihdoin mielenhäiriössä koko tilini sisällön punniksi.
Ei kai se niin tarkkaa ole.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Mä tunnen, on noitien tanssi alkanut jossain



Jättimäinen neule.
Tänään oli ensimmäinen asuntonäyttö kodissani, jouduimme koiran kanssa hetkeksi alta pois. Rakennuksen ympärillä näkyi oransseja myytävänä- ja esittely -kylttejä, on kovin avuton olo kun koti voi olla jonkun muun hetkellä millä hyvänsä. Tukeudun puolen vuoden irtisanomisaikaan.

Perjantaina lähdin Lauran kanssa tutustumaan Open Bariin. Sisäänpääsy narikan hinnalla ja drinkkiliput 3€, en kuitenkaan osaa sanoa pidinkö paikasta vaiko en. Kenties hieman kolkko. Etkot Ullanlinnassa Hannan kanssa, siitä laserpartyissa pyörähtämään. Discovaloja, johnnydeppnaamari sekä savukone yksiössä. Jatkot turkkilaisten luona Kontulassa. "Minä nukun Lauran vieressä!"

Harkitsen jossain mielen perukoilla pääkaupunkiseudulle muuttamista. Helsingissä kuluu kuitenkin suurin osa ajastani. Toisaalta Riihimäellä on halvempaa, ja yksi työpaikoista. Se tärkein. En pysty vieläkään luopumaan lastenhoidosta, ymmärsin sen viedessäni kehitysvammaista esikoista uimaterapiaan torstaina. Se molemminpuoleinen ilo, kun on oppinut uimaan itse kellukkeiden avulla. Lapsi ei ehkä osaa puhua, mutta naurussa kuului onnellisuus. On kunnia saada seurata kasvamista jo toista vuotta.

Kokoan viimeisiä pennosia kasaan selvitäkseni Lontoosta takaisinkin. 14 hengen sekamakuusali hostellissa on varmasti opettavainen kokemus, toivottavasti tapaan muitakin reppureissaajia.
Tein uudella sisustussermillä piilon itselleni, mörköpeittoon kääriytyneenä on hyvä soitella nurkassa kitaraa.
Kitaraa, jossa on yhä vain viisi kieltä, en ole saanut aikaiseksi vaihtaa uusia.




Kuvausprojektien oltua tauolla taas tovin, mainittakoon että tämä vuosi polkaistiin käyntiin Olavi Uusivirran musiikkivideon kuvauksilla. Siinä vasta kohtelias, omaperäinen ja hyvällä tavalla lapsenomainen ihminen.
Kauneus sekoittaa mun pään -video julkaistaan näillä näkymin tammikuun lopussa.




Tytöt poseeraa nätisti kun meikä on vielä ihan lysyssä silmät puoliks kiinni. Hidas.



Kahvikupin reunasta puuttuu pala. Terävä pyöreys.


perjantai 3. tammikuuta 2014

"Tää on laulu tytöstä joka rakastui muusikkoon"

Anteeksi hiljaisuus! Mun mieli on täynnä inspiraatiota, motivaatiota ja kiihkoa, oon vaan suunnitellut Lontoon matkaa, käynyt keikoilla ja sairastanut.

Blogihiljaisuuden aikana ehti olla Bar Bäkkärin Rock Xmas: The Fallen (UK), Drop The Pilot, The Riot Soul, Guns Of Glory ja Limelight Showdown, pikkujoulut joissa esiintyi Private Line, sekä Stala & So. Duon keikka Riihimäellä. Marian ja Hannan HC pikkujoulut. Ainakin. Otin tavoitteeksi laskea jokaikisen keikan, jonka näen 2014.

Joulun vietin Lopella mummolassa serkkuni ja kummipoikani kanssa. Vuodenvaihde puolestaan sujui tuttuun tapaan Helsingissä, Vuosaaren kautta Puistolaan bilettämään. "Biletys" oli mun osalta taukoamatonta niistämistä ja kuumehourailua, mutta viihdyin kuitenkin. Uudet ihmiset piristää kummasti. Muutamaan viikkoon on sisältynyt myös kaksi soittoa hätänumeroon sekä poliisille, ympäristö käy villiksi.

Kuvat on sieltä täältä tien päältä, ekoja posetuksia lukuunottamatta puhelinkameroilla poimittuja palasia.


 



Näen unia Lontoosta. Niissä unissa mulla on pastellinsiniset hiukset, eksyilen, lennän, tapaan vapaita sieluja ja selviän ehjänä takaisin. Ajattelin lähteä ilman yöpaikkaa, mutta pakko kai taustansa on turvata. Otin halvan hostellin 14 hengen sekahuoneella. Oyster Card täytyy muistaa ladata. Yksinlähtö minibudjetilla on vapautta.

Etsystä löytyi unelma-asusteita. Vielä joskus.