Valvottuani 31 tuntia putkeen, päätyen siinä välissä tupareiden kautta ryöstetyksi ja värjöttelemään koko yön Keravan aseman hississä, olo on yllättävän hyvä. Nukuin alkuillasta yökahteen, aamukahdeksasta puoleenpäivään, sieltä poliisiasemalle, vakuutusyhtiöön ja töihin. Nyt on taas rytmi pielessä. Luin Marja Björckin Puuman ajankuluksi. Ei multa onneksi mitään tärkeää viety, meikkipussin sisältö ja päältä jotain rihkamakoruja. Nauran mielikuvalle epävireisestä kaanonista junassa. Kerrankos sitä. Musiikin pitkäaikaisena harrastajana ja laulajana huvittaa, ettei varmaan ykskään nuotti mennyt kohilleen. Taitolaji. Tuparit ilmapalloineen oli nice, vaikka olinkin vain avec enkä tuntenut lähes ketään entuudestaan. Pari kuvaa tulossa seuraavalla kerralla.
Puhelin irtisanoutui, isä jeesas jostai kätköistään tilalle toisen. Sain huumeruiskun näköisen mustekynän. Cosmopolitan oli mennyt vanhaan kotiin. Hiusvärit oli alennuksessa, 3kpl/10e, kaupanpäälle kangaskassi ja hiushoitoja. Löysin korun, jota en oo koskaan käyttänyt. Olin kovin vähissä meikeissä.
Älä sano mitään, ettet vain sanoisi sitä Minkä molemmat sanomattakin tietää
menetin sinut kauan sitten vedit hartiat korviin ja kävelit pois tätä aamuna haluat unohtaa sen ehkä olla niin kuin ennen kysyt olenko leikannut hiukseni olenko muuttunut vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen
möin banjoni pois jo viime talvena mutta laulan vielä kuuntele tarkasti
tämä on viimeinen laulu jonka laulan sinulle sen nimi on liian paljon ja liian myöhään
Joku onkin voinut lukea Voicen, Iltalehden tai Anssi Kelan sivuilta mahdollisuudesta päästä musiikkivideolle. Alunperin haettiin lähteestä riippuen noin 30-100 ihmistä keikkayleisöksi. Mä tartuin castingreittejäni tällaiseen tarjoukseen "Haetaan tulevana ke 17.4. noin kymmentä nättiä "eturivintyttöä" Anssi Kelan musavideoon yleisöön ja muutamaan pikku sivurooliin. " Olo on aika jees, koska mut valittiin "nätteihin eturivintyttöihin". Eilen kuvattiin taas Ylelle Love, Millaa. Luovutin kuvaukset suosiolla kesken kahta tuntia ennen virallista aikarajaa, flunssa vei ihan kuitiksi. Mulla oli kuitenkin tosi hauskaa, maanantaina pitäisi taas palata kyseisiin kuvauksiin. Ensi tiistaina Ylelle Rajan kuvaukset Kalliossa. Jostain syystä näitä on nyt ihan helvetisti, mutten todellakaan valita.
Anssi Kelan musiikkivideon kuvaukset venähtivät meidän muutaman osilta 9 tunnin mittaisiksi, mutta päivä oli vaivan väärti. Lisää kun video tulee ulos, eli melkoisen pian!
Käytiin Femmatorilla Maddyn kanssa. Hän halusi ostaa mulle juhlamekon, ja vastustelujen jälkeen taivuin lopulta sovituskoppiin. Flunssaa pukkaa, mutta menot ei anna periksi. Kävin eilen illalla naapurini kanssa puistossa keinumassa. Sain Amsterdamista tuliaisiksi karamellivohveleita. Eiliset meikit -lue: suurinpiirtein pelkät kulmakarvat, nassussa, ei aina jaksa hei. Täällä on satanut koko päivän, mutta jollain tavalla se tuntuu ihan virkistävältä.
"Emmi...Miksi sulla on eripariset sukat?" "Mulla on aina eriparin sukat." "Laittoiko sun isä ne sulle?" "Ihan itse laitoin." "Osaatko sä muka jo laittaa itse sukat? Mä osaan, mä olen neljä!"
Vaaleanpunainen sateenvarjo kääntyi ylösalaisin. Kolme miestä alkoi nauraa mulle. Postissa saapui Sinister -elokuva. Ajattelin katsella sen kohta terveellisten leffaeväiden kera. Pahoittelen surkeaa kuvanlaatua. En osaa päättää alimman kuvan paidasta, että onko se kaikessa karmeudessaan cool vai ei. Mutta tykkään sen olkapääkoristeista. Kertokaa ihanat kuulumisianne ja piristäkää mun tulevia flunssaisia päiviäni!
Pedot ovat polveilleet meissä jo pitkään Joten jokainen vaara on mahdollisuutemme
Kuljimme tänne vain elämää varten
Ja kokemaan kaiken mitä kirjoitettiin
Harjoitan maniaa. Hymyilevä karhu. Lupasin halveksivan katseeni Weetille. Joku nainen sanoi, että musta tulee mieleen Joan Jett. Olin aika otettu. Tiistaiaamuna pitää kai uusia kaikki verikokeet. Luin uutisen "Yli neljä vuotta koomassa ollut Deftones-basisti menehtyi eilen." , aina surullista. Järjestetään kesällä mielenosoitus, mulla alkaa olla kiire järjestelyjen kanssa, vaikka lupa-asiat alkaakin olla ihan hyvässä kuosissa. Jos teistä lukijoista löytyy kiinnostuneita osallistujia, sendikää viestiä vaikka fbssä ja kommenttiboksissa, niin tsekataan aihetta ja vaikuttamistapoja tarkemmin. Prismas oli aika ihana myyjä, se oli vähän sählä ja lennätteli kolikoita. Silti se hymyili ja jutteli kaikille ystävällisesti. Tosin teki mieli antaa palautetta, että paperit kysytään kaikilta alle 30v näyttäviltä. Kuten multa. Ellen hänen silmiinsä näyttänyt keski-ikäiseltä.
Mummu täytti 89 eilen, ajettiin Annin kanssa kakkukahveille. Katseltiin syöviä peuroja lähietäisyydeltä, eilen niitä tuli vain kolme yhdeksän sijaan. Tultiin takaisin Kormun kautta. Bändirakkaus, Annin tuttujen yhtye Juluma. Meiän yleinen automusiikki. Kalenteri täyttyy. Nyt on joka viikolle erilaisia Ylen kuvauksia. Once in a lifetime joka ikinen on palkallinen. Ihme. Huomenna on vapaa, aion nauttia. Koska kaikki menee nyt harvinaisen hyvin, kannan kaulassani mustaa kissaa.
Emilian toppi. Saksalainen colakahvijuoma. Uudet luomivärit. HopLop lasten kanssa.
Havahtuu uuteen ääneen Takertuu siihen hetkeen Pakahtuu ikävään Joka unohtuu Ennen pitkää
"Hyvät matkustajat, tässä puhuu junan kuljettaja. Liikennevirasto ei saa raidetta käännettyä Purolassa. Peruutamme takaisin Kyrölään ja siirrymme pääradalle."
Yksinäisten vuorten taa vain yksinäiset matkustaa.
Strayed Heart, Guild of Passion ja Groupie High School @ Club Liberté. Matkalta tarttui mun ja Elinan seuraan tummaihoinen Mike. Se oli aika inhottava tilanne lopulta, koska herra vain lähenteli ja lipevöi. Mutta tulihan treenattua englannintaitoa. Ihmeen kautta osattiin kävellä kaljoinemme ja eväinemme Sörkästä Kolmannelle Linjalle ilman suurempia kommelluksia. Baarimikko tarjosi mulle juoman, koska kortinlukija ei toiminut. Ilta sujui kohtuuhintaan ja hyvällä asenteella. Sendin juuri eräälle bändeistä ottamiani kuvia. En tiedä mitä Guild Of Passion- kuville kävi, kaikki on ihan sumeita. Laukussa on useampi Strayed Heartin käyntikortti. Ja joidenkin settilista. Muutama tuttu ja monta vierasta, halauksia ohimennen. WC-nainen pysäytti mut asemalla. "Eikö sulla tule kylmä? Nuo sun korvakorut, itsekö teit? Ihan tosi upeat, sopii sulle todella hyvin!" On kiusallista köhiä, että mun korvikset koostuu tölkkien avaajista. Ostin kirpeitä pääkalloja. Mies liukuportaissa huusi meidän perään jotain "BÄNDISTÄ! JÄSENIÄ! KIMMOJA!" Puolet meni ohi. Karamellit suussa tyydyttiin näyttämään peukaloa miehelle ja nyökyttelemään terveisiä. Kävetiin Kolmannelta Linjalta stadiin. Otettiin kuvia valokolmiossa, Elina sendii niitä palatessaan etelään. Syötiin ulkona. Istuttiin Mäkkärin luona ja porttikongissa. Seuraan liittyi Mo ja muita ulkomaalaisia. Vartija yritti auttaa meitä. Vedettiin kuuluisa kahden naisen showmme. Kotiuduin aammusumussa, matkalla mulle puhui tyttö joka oli ennen samassa koulussa. Hän oli juuri päässyt putkasta. Pidin pitkästä leopardihameesta, joka oli kuulema h&m'ltä. Nukuin aamukymmenestä melkein yhteen. Työterveydestä ja Saunalahdelta soitettiin. Isä repii mun hermoja riekaleiksi, pakko lähteä lenkille purkamaan vihaa.
"No mä en tiedä, ehkä kaikki on turhan tavallista Paetaan autolla Lähdetään nyt etsimään jotain Potkua tähän elämään Ollaan kun oltaisiin matkalla etelään"
Lokakuussa kun muutin tähän, näin unen. Siinä unessa poika, joka koulussa heitteli huvittavia kommentteja, käveli mua mun kotitaloni rappukäytävässä vastaan. Eilen tulin lenkiltä kotiin. Ja se poika käveli mua rapussa vastaan. Tuli aika jännä olo. Tänään on kiireinen mutta rahakas päivä, ehdin hetken jo pelätä vuokranmaksun puolesta. Viideltä Vallilaan Ylen Summeriin tulevan Love, Milla -tv sarjan kuvauksiin. Tarvitsen kesävaatteita.
Näköjään jätän nykyään postaukset kesken ja jatkan seuraavana päivänä. Jos muistan sillonkaan. Sit oon itekin ihan pihalla tekstistä mutten jaksa alkaa muokkaamaan. Kuvaukset jatkuu taas ensi viikolla, tänään kävin työkkärissä ja äitin työpaikalla kahvilla. Puhuin myös puoli tuntia puhelimessa mummin kanssa samalla kun lenkkeilin. Ja kello oli vasta vähän yli 11. Vähän ennen neljää olin ehtinyt nähdä Elinaa, törmättiin myös Jarkko Martikaiseen kaupassa. Ostin Seppälästä parit hopeiset luomivärit varjostukseen ja saatiin ihan hullu idea ens kuulle. Taas sitä mennään. Yhdeksältä eli aika lailla nyt, kotiuduin töistä. Vaivaudun jopa kokkaamaan. Netittömyyttä ei kestänyt montaa päivää, aina joku saapuu pelastamaan.
Huomenna ois tarkoitus suunnata Elinan kanssa pitkästä aikaa keikoille. Sain pari mahtavaa tatuointi-ideaa.
elämä on niin kuin sirkus sariola kun luulee asettuvansa niin erehtyy vapaus merkitsee laivaa ilman ankkuria kättä joka tähtiin ylettyy joillekin on luotu kauniit kasvonpiirteet joillekin taas kyky nauttia joillakin on pieni koti minne mennä mulla on vaan tie jota kulkea
minä lähden sinne, missä nauraa saa nimeni on Dingo, se saa kulkemaan katson taakse vielä, pahaan kaupunkiin joku huutaa Dingo, painu helvettiin!
elämä vie minua kuin kulkukoiraa koiraa jonka isäntä kuollut on silti sydän täynnänsä on uutta voimaa on kaulapantaani merkitty "koditon" on taivas kattona juhlissani ja rankkurit mua turhaan pyydystää on yksi ruoskan jälki kasvoissani toista kuka vain voi yrittää
Määritelmältään määrittelemätön. Jussi Hakulisen Joonatan saa surulliseksi vaikka oon kuullu sen tänään kolmekymmentä kertaa. Menee samaan kastiin Pelle Miljoonan Gabrielin kanssa. Ei mun huulipunat yleensä oo noin levinneet. Nyt soi Yö, jota koskaan ei ollutkaan. Piti tavata eräs henkilö tänään, mutta tekisin sen mieluiten päivänvalossa. Sain puheluita ja fb-viestejä "nainen, toi sun tukka! mitä ihmettä?!" Iskeekö paniikkeja. Poltan jouluntuoksuista kynttilää ja dippaan kurkkuviipaleita ja viinirypäleitä tsatsikiin. Toin mausteseoksen seikkaillessani Kreikassa, ostin sen joltakulta rodoslaiselta naiselta, joka tiesi missä RIIHIMÄKI on. Koska hänen kälynsä asui ainakin silloin täällä. Mun on pakko päästä sinne takaisin. Eleco, Billy, Fernando, Jimmy, Jamal, Kostas, Marion, Joakims, Kit, Nik, Kurt, I miss you. Muistan jätkän joka näytti ihan Kurt Cobainilta. Mulla on sen numero mutten pysty tekstaamaan Ruotsia kauemmas. Joku päivä uskallan kokeilla soittaa. Se tuntu maailman isoimmalta tripiltä kun tanssittiin hitaita, ja musta näytti ku oisin ollu taivaassa Cobainin kanssa. Uskomattomat sattumat seuraa toivottavasti koko loppuelämänikin. Jostain tuli mieleen ruumisautomies, joka rakastui mun huulipunaan. Puhutaan unelmista.
Kun on maantielle syntynyt sen huomata saaKun soittamalla hankkii näin elatustaanKai hommia löytyisi muuten eiJa onhan tää kai hauskaaKun kiertolaisten elämää vaalitaan VARKAAT, KULKURITSOI PILKKAHUUTO PERÄSSÄMME NIINTE SENKIN VARKAAT, KULKURITVAAN KAIKKI VIIHTYIVÄT AAMUHÄMÄRIINKUN MEILLÄ LAULETTIIN
Tyttö Oulusta kyydin pyysi etelään päinSen viikonlopun vaelsi hän vierelläinKuudentoista hän oli kaiPorissa hän häipyiJa me lähdettiin taas itäänpäin kulkemaan
Pitäisi järjestellä Seinäjokiasiat. Se aiheuttaa stressiä.
Muutamassa kuvassa on elämää. Ja liian monessa kuvassa näkyy joku holillinen juoma. Ostin auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, cashewpähkinöitä, tummaa soijarouhetta, vihanneksia ja hedelmiä. Tunsin hetkellistä ylpeyttä ostosteni järkevyydestä. Kerrankin. Jakautunut persoonallisuus.
Eilen oli aika surkupäivä, mutta sitten Tommy soitti. Nähtiin asemalla kolme minuuttia, hän sai Simonvauva-pullonsa ja halattiin. Olin vähän iloisempi loppupäivän. Anni tuli istumaan iltaa moneksi tunniksi. Iina soitti äsken pitkästä aikaa ja puhuttiin kauan, täytyy mennä Klaukkalaan joku päivä. Ihmiset muistaa ihanasti.
Käytiin Elinan kanssa kirpputori Onnenlantissa, löydettiin Lakulle tyylikäs tekonahkainen, timanttikoristeltu ruokakuppi. Nyöritettävät farkkushortsit ja ihana pyöreä maljakko. Tänään kävelyllä kuulin miten joku huus mun nimeä ikkunasta. Jäin huutelemaan ylimpään kerrokseen kadulta terveisiä. Vanhukset mun ympärillä katsoi paheksuen. In the ghetto.
Mulla ei ole tästä eteenpäin ainakaan toistaiseksi konetta eikä nettiä käytössä. Toivon kuitenkin, että jatkatte kommentointia, yritän päästä jostain postailemaan ja vastailemaan teille. Ystävät tavoittaa puhelimella, tosin nyt pidän puhelinta suljettuna ainakin vuorokauden. Tänään oli hyvä päivä. 10.4. klo 9 on tilanteen kartoituskäynti, kaiken on pakko järjestyä. Ostettiin halpaa Lapin Kultaa ja istuttiin kevätmaisemaan reikäisissä verkkosukkiksissa. Kamala gamla gubbe tuli jutustelemaan. Kaksikymmentä minuuttia jaksoin, kunnes pyysin häntä poistumaan. Tilanne meni uhkaavaksi hänen ryhtyessään käsikähmään. Lopulta nousimme, ja hän huusi minulle "painu vittuun". Koen harvoin oloani uhatuksi. Tänään koin senkin. "Tytöt on päättäny et on kesä!" Nuori ja rauhaton sydän.
Eikä pitänyt tietää Mitä huomenna Mitä ylihuomenna
Kun kadut oli meidän Minä olin pennitön rahamies Ja ne mustat lasit silmillä Sateessa Oli nuoruus Aina kun kutsuttiin Minä tulin Kun pallo heitettiin Minä menin hakemaan Ja jos joku rotukatti Tuli siihen naukumaan Halusin aina tietää Mitähän se piilottelee Kellarissaan
Halusin olla vapaa Mutta en halunnut yksin olla
23. - 27.3. Paljon keskusteluja, vaatekriisejä, kalliit kitarankielet. Naurukohtauksia, lähes tunnin mittainen puhelu. Kilometrien mittaisia kävelyjä, vieraita ihmisiä. Kahviloita. Liian monta tuntia Rotuaarilla kirjoittamassa elämäntarinaa. Kevätaurinko ja kirppiksen rakkauskengät. Herrasmiehiä. Rankkoja juoksulenkkejä, kun kaikki tutut oli aina ihan eri suunnissa. Puheluita joista en kuullut lähes mitään. Kaksi viimeistä päivää muutaman hedelmän voimin. Ja parin kaljan. Taparappion murusia. Se vapaus, kun et tunne ketään, sulta ei odoteta mitään, voit tehdä mitä vain. Tylsiä kuvia, mutta muistan jokaisesta paikasta jonkun yksityiskohdan. Stockan vessat. Jäin musiikkikoukkuun. Olavi Uusivirtaa ja Haloo Helsinkiä. Ei mulla oo kauheasti sanottavaa matkoistani. Poikkesin Tampereen ja Seinäjoen kautta. Saisin vielä yhden postauksen aikaan Emilian antamista ihanista vaatteista ja kirppislöydöistä. En vain tiedä ehdinkö postaamaan, kohta lähden töihin ja netti lähtee käytöstäni ainakin päiviksi, ellei viikoiksi. Summerin sarjan kuvaukset alkaa ensi viikolla, sinne siis suuntani vie.
Ilta oli viiniä Ja aamuyöllä apeena Ja se kusentuoksu Porttikäytävissä Oli nuoruus
Ei se ole se huimaus Jota tunsit leijaillessasi Kaupungin halki Vappuaattona huusit: Uusi sukupolvi tulee! Eikä ne sanat jotka Takertuivat kurkkuun Kun roikuit ihmisissä ja Haaveissa niin kuin Juoppo pullossa Sillä ihmisillä on tapana kadota ilmaan Sillä ihmisillä on tapana kadota ilmaan
Eilen vielä villi lapsi Tänään oot jo aikuinen Ja se sumuinen yö siinä välissä Oli nuoruus
Kerrankin oli paljon aikaa itselleen. Käytiin Emilian kanssa kaakaoilla. Ja näin muita ystäviäni. Päivät tuntui lyhyiltä, vaikka kaikki mun ystävät oli koulussa ja hengailin yksin pitkin Oulun katuja. Kävin uimassa. Ja ihanalla kirpputorilla. Tutkin musiikkiliikkeitä, istuin kahviloissa tuntikausia ja valokuvasin paikkoja joissa ehdin käydä. Riihimäellä en käy ikinä kahviloissa. Enkä kävelyillä. En myöskään tapaa kaduilla tuttuja saati matkusta bussilla. Pisti ajattelemaan, että mitä mä oikein teen täällä. En oo Riihimäellä onnellinen. Ainoa mistä välitän, on henkilökohtaisen avustajan työni. Kohta kaikki ystävätkin lähtee täältä yliopistoihin Tampereelle, pohjoiseen, Helsinkiin, Jyväskylään. Oiskohan munkin aika vaihtaa maisemaa. Elämä, älä karkaa.
Käytiin Snookerissa päiväkaljalla, koska happy hour. Aurinko paistoi niin lämpimästi. Lähdin tapaamaan Makea, ja päädyttiin tuplakahville johonkin irkkupubiin. Arvostan herrasmieskäytöstä. Sitä miten mulle tarjottiin kahvia ja tupakkaa. Ja matkalaukkujen kantamisessa autettiin. Matkustin varmaan kakskytä kertaa bussilla.
Ennen mun Ouluun ja Elinan Kajaaniin suuntaamista, käytiin Elokuun keikalla Pressassa. Paluu muistoissa parin vuoden taakse, kun aina oli nimet listoilla. Niin nytkin. Musiikkivideohengaamisen edut. Narikkamies nauratti meitä kysymällä tuleeko loppu muuttokuorma perässä. Mä annoin sille rotsini. Hetken päästä pyysin rotsia takaisin saadakseni taskusta 50 senttiä. Sitten aloin kaivamaan viisisenttisiä, ja maksoin narikkamaksuni niillä. "Et sitten yhtään pienempää löytäny?" Sori, sait just mun viimeiset ja ainoat kolikot. Ja vähän tekemistä niitä laskiessasi. Tyhjin taskuin on hyvä lähteä matkaan.