perjantai 30. maaliskuuta 2012

New York State of Mind

Jämäpostaus jääneistä kuvista.



Syynä yksinkertaisesti se, että oon koko viikon opiskelujen lisäksi kärsinyt jonkun taudin aiheuttamasta kipeilystä ja yleisestä unisuudesta, mitään erikoisempaa ei oo ehtinyt tapahtua.
Paitsi että aloitin hampaidenvalkaisun 1!11! Jos se nyt ees toimii, kirkastaapahan ainakin vähän jos ei muuta.


Riihimäellä tosin olisi esiintynyt tänään Tumppi Varonen (Pelle Miljoona Oy) sekä Rane Raitsikka (Smack).
...Unohdin ja nyt harmittaa.

Imagoon sopivat käsipyyheet on toki aika must.






Jostain syystä diggailen h&m naistyynyliinoista, ennestään omistin tuon ylemmän, lopulta sain sattuman kautta lahjaksi toisenkin.
Rollaripaita 3,50€.




Pipo Tarjoustalon alekorista joskus alkuvuodesta, bad hair dayn pelastaja.


Alla pari sekalaista ihmeotosta, myrkynvihreetä ja ylivalottunutta punaista.



Näytän vähän reppanalta, ps. päällä huivitoppi.




Meinasin pistää tänne täysin meikittömän kuvan mutta luovuinkin ajatuksesta, sen sijaan saatte kuvan maailman kamalimmista housuista.
Ne oli ihanat, mutta jostain syystä mun on näköjään nykyään vaikea hahmottaa kokoani.
Housut on naisten 38 -kokoa, ne onkin nyt mun päällä HIRVEÄT.
Ihan vakavissaan, niiden vyötärö nousee järjettömän ylös, ne jää isoiksi ylhäältä ja reisistä alaspäin joka suuntaan, lahkeet varmaan 20cm liian pitkiksi, lisäksi rypytykset alkaa ihan ihme kohdasta.





Lohdutan itseäni sillä, että Evil Fate Eternity -blogin Insanitylta hankittu hopeinen glitterkorsetti puolestaan on perfect. Ekan käyttökerran jälkeen huoneeni pöllysi glitteriä, mutta ei sillä niin väliä, pääasia että korsetti oli päällä mainion tuntuinen.






...siitä sekalaisuudesta puheenollen, tein viimeviikolla söpön mutakakun yo-stressieni keskellä.
Olo on olult vähän sekava viimeisen viikon.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Retkut vain hytkyivät se turmellukseen vie


 Taas uusia lukijoita tullut, tervetuloa !





"Hei, diskopallo!"
Lähdin vähän ex tempore tylsän illan päätteeksi Ellun kanssa Klamydian keikalle Järvenpään RT Party Houseen, vaikkei rahatilanne oikein sisäänpääsymaksusta tykännytkään.
Pitkästä aikaa vähän radikaalimpaa menoa tiedossa, joten tyylikin vedettiin pitkästä aikaa ihan överiksi.
Elinalla oli päässään mun sininen glitterperuukki, itse puolestani puin yläosaksi LEGGINSIT.


"Legginsit eivät ole housut, ne onkin" ..... paita.


Käytiin ensin kuluttamassa aikaa Totti-baarissa, jonka oven yläpuolella kylläkin luki :
"TI TOTTI TOTTI TOTTI T"
Ajattelin ensin että onpas kumma nimi paikalla...
Meidän piti myös vetää hienosti karaokessa Rio Ohoit sun muut, mutta yhtäkkiä jonoa olikin ihan järkyttävästi.
Ajatus oli, ettei Järvenpäässä kukaan tunne meitä joten oltiin valmiita vaikka mihin noloon, onneksi ei ehditty tehdä mitään koska bongasin paikalta koulussani olleen miehen, joka kuulema olikin töissä paikassa.
Illan kummallisuudet alkoi karaokevetäjän ihastellessa paljettipipoa, loppuillasta oltiin kuultu noin kymmeneen kertaan että onko jossain naamiaiset, tehty tuttavuutta Eestiläismieheen tyttöystäväshown merkeissä, tanssittu valssia punkkareiden kanssa, tutustuttu mahtaviin noin nelikymppisiin naisiin jotka ihaili meidän asennetta, me puolestaan ihailtiin niiden nuorekkuutta.
Eräskin rouva veti heti ensitöikseen meidät lämpimään syleilyyn ja huudahti:

"Voi kun minun tyttäreni olisivat tuollaisia, te olette ihania ! Nyt mennään tytöt tanssimaan, mie oon keskisuomesta kotosin ja noi miehet sano että mie näytän iha lesbolta, mutta enhän mie näytä ? Mennään kaikki yhdessä tanssimaan niin näkevät, ja kun mie oon niin heterokin että voin vaikka suudella naisen kanssa!"
...Hetken luulin että räväkkä nainen suunnitteli meidän kanssa jotain.


Kun vaihdettiin paikkaa Totista Party Houseen, en meinannut päästä sisälle koska näytin ajokortissani (jonka kuva on vain muutamia kuukausia vanha) kuulema liian erilaiselta.
Piti nostaa etutukka ylös ja tuijotella ovimiestä tovi suoraan silmiin, ennen kuin se lopulta uskoi.
...Elinahan vetäisi henkkareillaan sisään kevyesti, vaikka sillä oli sininen peruukki.




Kuvakulma, jalat näyttää valtavilta.








Oon täysin hakattu, mustelmilla, sääressä haavoja ja muuta kivaa kolhua, mutta minähän pidin paikastani eturivissä kiinni kynsin ja hampain, tarpeen vaatiessa 13cm kiilakoroilla oli kätevä antaa pieni napautus kun valtavat punkkarimiehet rynni päälle, veti hiuksista ja yritti saada siirrettyä eturivin tytöt. Ärsyynnyn valtavasti kuvitelmasta, etten muka pystyisi puolustautumaan.

Joku eturivin punkmuija kiljui mun korvaan miehiä myös taaksepäin työntäessään:


"SÄ OOT HYVÄ TÄSSÄ!"










sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Michael Monroe @ Tavastia 10.3.


Pitkästä aikaa lähdin keikalle yksin. Tavastian eteen saavuin joskus ennen seitsemää, positiiviseks ylläriks siellä oli vaan pari ihmistä mukaan lukien Marsa ja Hanna. Varsinkin tuollaisilla extempore-sadesääreissuilla on tosi kiva nähdä tuttuja. Eturivi, mahtava keikka ja Dregenin (tai Conten) täräytys kitaralla päähän, ei muuta mainittavaa. Kamera ei myöskään suostu lataamaan kaikkia keikkakuvia koneelle. Päässäni saattoi olla kuhmu Tavastiareissun jälkeen.


Steel Pantherista muuten vielä sen verran, että yllätyin nähdessäni Koop Arposen yleisössä.




















Jussi69 käväisi lavalla.







// March 10th. Michael Monroe Band at Tavastia Club. There was only a few people standing in a queue when I arrived, including my friends Marsa and Hanna. It was nice to see some familiar people instead of  standing there alone. The band was awesome as always. //

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Blogihaaste

Enna heitti mulle pienen haasteen, joten here it comes.
Ennan blogia voi seurailla tästä, *click*


1. Kerro linkin kera blogissasi kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen
2. Kirjoita 7 random faktaa itsestäsi
3. Lahjoita tämä tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle

Faktat:

1.
  Tykkään hengata musiikkipiireissä varmaan siksi, että hyvin harva ihminen onnistuu pitämään mun mielenkiintoani yllä. Musiikkiporukoissa on usein sen verran räväköitä tapauksia ja niin ihmeellisiä kokemuksia, kaikenlaista säätöä ihmisten kesken ja tottakai se musiikki, siellä kaiken keskellä tunnen olevani osa jotain. Musaporukoissa oloni on itsevarmempi kuin missään, pidän siitä että ihmiset provosoituu mun ja tuttujen tyyleistä ja asenteesta.

2.
Pohjimmiltani olen tosi epävarma, varsinkin läheisissä ihmissuhteissa.

3.
Inhoan yleistyksiä ja suoria oletuksia.

4.
En unohda ikinä ensimmäistä sossutapaamistani, kun sossutäti käyttäytyi niin kuin olisin vähä-älyinen. "Jos minä olisin haltijatar, ja saisit minulta kolme toivetta, mitkä ne olisivat?" Huitoen samalla mustekynää taikasauvana, toisen naisen kirjoittaessa ylös mun jokaisen liikkeen. Muistan varmasti ikuisesti jokaikisen äänenpainon ja sen huoneen, muistan myös kieltäytyneeni puhumasta kenellekään sanaakaan.

5. Joskus mietin, että olisi mukava vakiintua sitten aikanaan, perustaa jonkinlainen perhe ja hankkia lapsi (oma tai adoptio koska joku kuitenkin kysyy biseksuaalisuudesta), ottaa vihdoin kunnolla vastuuta elämästä. Mutta toisaalta epäilen, kestäisinkö ahdistumatta ilman vapautta.

6. Olen perheestäni ainoa, joka kuuluu kirkkoon.

7. Tykkäsin joskus olla kuvattavana vaikka oon tosi epäkuvauksellinen. Kävin parissa castingissa, varsinkin Helsingistä jäi mieleen miten käytävä oli täynnä meikattuja, uimapuvuissa ja koroissa hengaavia +180cm miehiä ja naisia, ja jouduin kävelemään niiden läpi huomattavasti lyhyempänä, nuorempana ja epämallimaisempana. Traumatisoiva ja tosi alentava kokemus. Nykyään tyydyn avustaja- ja näyttelijähommiin. Alla muuten muutama kuva Ennan Sydämen osat -näyttelyn jutskista, noi taisi pyöriä ainakin Porissa ja Oulussa. Edelleen ihan kummallista yrittää mieltää hengaavansa noin isossa kuvassa julkisessa paikassa.




torstai 15. maaliskuuta 2012

whoa , ohhh, oh oh, hey, hey, hey, fuck all night and party all day




Huomenta ihanat, teitä on jo yli 70 vakituista ja moni on tullut ilmoittamaan esimerkiksi Kuvakkeessa lukevansa satunnaisesti, kiitos !

Mun pitäisi kohta lähteä koulua kohti, ensin kyllä kahvia ja Steel Pantheria.
Auton sijasta valitsen tänään kävelyn jos vaikka heräisin matkalla tai saisin kivoja kuvia.

Burleskityylinen mekko ja muuta kivaa alesta, mekko 7€ , samaa kuosia oleva toppi 5€, huulikiillot ja glitter 0,50€ / kpl ja huulipuna 4,95€.
Mekko oli rakkaus, siinä on selässä kaunis avonainen halkio.








Meikkiöverit, teitä lukijoita varmasti lohduttaa että Elinakin osti noita kasan.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Meitä on kaksi, kammottavaksi: Steel Panther Nosturissa

ME TEHTIIN SE.


Ryhdyin postaamaan kolmea viime keikkaa, toisin sanoen Steel Panthereita, Michael Monroeta ja Muddy Bonesia takaperin.
Kauan siitä puhuttiin, ja nyt se on tehty. Pikajuoksua eturiviin, samantien Lexxi Foxxxin huomio pupunkorvilla ja keikan jälkeen lähes ainoina ihmisinä saatiin yhteiskuvat ja päästiin juttelemaan bändille. Uskomaton fiilis.
Heti nurkan takana laskettiin kolmeen Elinan kanssa, heitettiin kädet ilmaan ja sitten ihan järjetön veivaus ja tuuletus kera korviavihlovan kirkumisen.
Junasta joku pitkätukkainen mies moikkasi meille, asemalla kuultiin kommentteja suunnasta jos toisesta ja hiuksetkin sai kehuja.
Meidän vanha energisyys ja superasenne alkaa palautua, ihan kuin olisi elossa jälleen !

Satchel: You are soooo cute!
Stix Zadinia: Ooh no you are freezin' come on here *kaappaa meidät syleilyyn*
Lexxi Foxxx silmää iskien: Nice ears ! ...You must hear well..Hehe..
Michael Starr: Oh my god thank you very, very much! *lipevöi ja roikkuu mun kädessä ikuisuuden dramaattisesti*

 
Ne alkoi ihan randomisti selittää meille niin paljon, etten edes muista kaikkea, pää meni ihan sekaisin ja luulin olevani unessa. Vaikka meillä oli kuukausin pohdinnat ja suunnitelmat, kaikki menikin improvisoiden ja tuntui että me jopa saavutettiin jotain vaikkei lavalle asti päästykään pomppimaan, oli huomattavasti siistimpää jutella niille keikan jälkeen. Muistan että kelattiin suunnitelmia tyyliin "huudetaanko Lexxi vai Travis että saadaan sen huomio kiinnitettyä" , mutta koska paikalla ei silloin enää ollut ketään ja oltiin lisäks melkein ainoat naiset, nehän tulikin meidän luo kätevästi ihan itse. Onpas elämästä tullut helppoa. Matkaseurana oli Sara ja lopulta joku matkaan repäisty Janne. Ihme kyllä oltiin ihan rentoja ja puhuttiin todella selkeää englantia, lisäks näytettiin yllättävän hyviltä ottaen huomioon, miten joku hikinen habapoika hakkas meitä koko keikan eturivin tuntumissa.


Sori, postaus sisältää liikaa Lexxi Foxxx -kuvia, mutta herranjumala se on KUUMA.



Meinasin noin suurinpiirtein pyörtyä Lexxin käsivarsille, siitä ylipaniikki-ilme.










Voiko parempaa ollakaan?











Jäätävä kuva lämppäribändin The Treatmentin laulajan kanssa, toinenkin kundi ilmaantui kuvaan.



Pitkästä aikaa olin keikan jälkeen niin onnellinen, että olisin voinut vaan itkeä.
Onneksi sain hyödynnettyä fiilistä vielä aamun yo-kirjoituksissa kirjoittamalla esseen musiikista itsensä ilmaisussa.