maanantai 9. joulukuuta 2013

Autumn magazine photo shoots meets self-esteem



First of all, oletan ettei kukaan kopioi minnekkään pervopalstoille, koska hei, bikinikuva. Hui. Nykymaailmassa tuntuu olevan monia kummallisia ajatusmaailmoja. Bikinikuvat sallitaan, mutta alusvaatekuvat on ehdoton ei. Sama peittävyys, eri materiaali. On myös internetin riski päätyä keskustelupalstojen aiheeksi kuvineen. Ajattelin joka tapauksessa julkaista muutaman elokuisen Iltalehtiotoksen täälläkin, koska nettiin ne olisivat kuitenkin päätyneet kaiken kansan nähtäville ellei olisi tullut muuttujia. En olisi koskaan uskonut päätyväni malliksi vähäpukeisempiin kuvauksiin, saati kehtaavani julkaista lopputulosta muiden arvostelevan katseen alle. En ole koskaan ollut mallivartaloinen, enkä varmasti tule olemaankaan. Mulla on päärynävartalo, pienet rinnat ja takana varhaislapsuudessa suoritettu silmäleikkaus, jonka takia toinen silmä välillä vammaa kuvissa. Hampaita ja nenää on haukuttu. Kerran eräs tyttö sanoi: "et sä ikinä tuu ketään saamaan, et tolla nenällä ja perseellä". Jotkut asiat muistaa ikuisesti. Mua pilkattiin koko ala- ja yläaste ulkonäön, varsinkin painon takia. Entä sitten. Pidän siroista käsistäni, huulistani ja luonnostaan pitkistä, paksuista hiuksistani. En ehkä ole vielä pitkiin aikoihin täysin sinut kehoni kanssa, mutta pienin askelin liikun kohti määränpäätä. Itseään on aina vaikein miellyttää. Haluan sanoa kaikille itsetunto-ongelmien kanssa kamppaileville, että keep on going! Pikkuhiljaa se helpottaa, kritiikinsietokyky kasvaa eikä muiden mielipiteet enää satuta. Tottakai sä kuulet ja näet mitä mieltä muut on, mutta anna olla, haters gonna hate. Heikkoja on ne jotka tuo negatiiviset mielipiteensä ilmi, jokaisessa meissä on jotain kaunista. Tylsinä kliseinä; täytyy yrittää korostaa parhaita puoliaan, mutta muistaa, että epätäydellisyydet tekee ihmisestä mielenkiintoisen.


Keep talking shit, you're making me famous.


Vaikka sylissämme kaunein on, ja vaikka käsissämme avaruus



Mä istun sängyllä ja piirtelen pipareihin sydämiä vihreällä sokerikuorrutteella. Kristyr ljusgrön. Kaipaan kiintopisteitä. Sitä, miten öisinkin on joku jolle soittaa. Joku, johon turvautua vastavuoroisesti. Joku, jonka kanssa olla niin kamala kuin vain olla voi, ja toisaalta myös niin kovin ihana ettei sitä voi mitata. Joku jolle voi leipoa tiikerikakun vain siksi että huvittaa, joku joka kestää sen miten suuttuessani vain katoan. Haluaisin piirtää ääriviivat mieleen, laskea kyyneleet toisen silmäripsiltä. Joku, jolle kirjoittaa ajatuksensa kirjein, tai magneetein jääkaapin oveen. Tein niin lähtiessäni, mutten muista enää sanoja. Sanoja, joita lopulta ei enää edes tarkoitettu, ne vain toistettiin vanhasta tottumuksesta. Paikkaa, mihin mennä juhlapyhinä.  Muistelin erästä vuodenvaihdetta. Miten istuin pilkkopimeässä hotellissa, ikkunalaudalla katsomassa ilotulituksia. "Mitä sä siellä teet?". Ullakkoa, jonne unohdetuilla vaahtomuovipatjoilla maattiin ja mietittiin elämää. Painajaista, kun toinen vietiin poliisisaattueessa sairaalaan. Sitä huutoa ja itkua kun sieltä ei päässytkään pois. Miten vaikea onkaan uskoa, että ei pystynyt enää edes keskustelemaan ilman riitaa. Että joskus kaikki yhteinen koettu vain haihtuu utuisiksi muistoiksi, ihmiset muuttuu. Voikukan haituvat, kun ne puhalletaan erilleen. Kuinka paljon vuosien varrella on kuitenkin oppinut, siitä pitäisi olla kiitollinen. Silti takerruttiin katkeruuteen. Ehkä siinä oli hieman pelkoa, pelättiin erkaantumista turhaan. Tajusin toistaneeni monia virheitä menneisyydestä yhä uudelleen ja uudelleen, mutta ehkä se tällä kertaa muuttuu. Muistan nyt, että on 12000 syytä olla onnellinen. Avasin lukon.


Lentoliput Lontooseen. Koskaan ei saa pelätä muutosta.


lauantai 7. joulukuuta 2013

Instagram & kuulumiset


Pahoittelen heti alkuun hiljaisuutta. Oon tehnyt kaikenlaista. Emilia oli täällä perjantaista tiistaihin. Lauantaina kävin setäni 60v juhlissa. Keskiviikkona sain kutsuvierasliput red X-mas Partyihin Kaapelitehtaalle, Leningrad Cowboys & Russian Air Force Choir featuring Apocalyptica, Paleface sekä Paula Koivuniemi. Otin mukaan isäni, ilta oli ihana.
Torstaista perjantaiaamuun olin töissä Helsingin Circuksessa, sen takia nukuin lähes koko perjantain.
Nyt valvon taas yön. Haluaisin kovasti huomisiin Victoria's Secret -bileisiin, mutta mulla ei todellakaan ole varaa 50€ sisäänpääsyyn Open Baariin. Siksi osallistuinkin kilpailuun, wish me luck.
Lähikadulla on suuri verilammikko. Vasta torstaina täällä pahoinpideltiin 15-vuotias tyttö todella pahaan kuntoon.

Yritän postata huomenna kuluneesta viikosta kattavammin. Oikeastaan piti tulla vain kertomaan, että mua voi nyt seurata Instagramissakin.

instagram.com/rockiepink
ask.fm/Rockiepink




and i'm waiting for your call, and i''m ready to take your six six six in my heart