lauantai 29. joulukuuta 2012

Jos löydän dollarin, saanko luoksesi matkustaa?




Joulu meni enemmän ja vähemmän kivasti mummulassa. Tykkäsin pihalla kävelevistä peuroista, kummipojasta ja mummun tekemästä jouluruoasta. Oikeasti inhoan jouluruokia. Luin vanhoja kirjoja, Mika Waltarin Appelsiininsiementä ja katselin Junior Master Chefiä. Elin kerrankin ilman aikatauluja, tosin en nukkunutkaan lähes yhtään kummipojan ja koirien takia.



"Hän selaili ranskan kieliopin kuluneita lehtiä, katsahti väliin äitiin, joka oli rakas ja läheinen ja vieras ja ymmärtämätön. Miten ihmeessa vanhat ihmiset saattoivat olla sellaisia, niin kuivia ja järkeviä ja asiallisia ja pelokkaita. Kun koko elämä oli kiihkeää ja janoista ja kaunista. Kun kadut polttivat ja kaikki portit olivat auki kaikille luvattomille teille."
~ Mika Waltari, 1931



 


Mun tukasta tuli aika oranssi, mutta kyllä se siitä. 
Näin Jessicaa vuosien jälkeen, käytiin pikaisesti drinkeillä. Oli söpöä mennä baaritiskille ja sanoa,että halutaan drinkkeihimme 2cl koskenkorvaa, 2cl limocelloa, soodaa ja spritea. Baarimikko luonnollisesti toteutti toiveen.

Olohuoneen ja kylppärin lamput poksahtivat varmaan viidettä kertaa kahden viikon sisällä, iskä tulee auttamaan. On vähän kurjaa asua jatkuvasti pimeässä. Pelkään sähkövikoja, pitäis soittaa huoltomiehelle mutta se ei tykkää musta kun valitan aina. :c Vanhan asunnon etuja...


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Nothing's gonna break you up




Oon tässä pari viikkoa vaan hengaillu eteenpäin, en päässyt töihin koska sairastuin Oulussa ihan järkkyyn flunssaan, ääni on vieläkin tosi viskibassomainen. Tuli tosiaan matkustettua Kokkolan kautta Ouluun tuttuja tapaamaan ja vanhoja asioita setvimään. Eihän siitä mitään tullu. Piti käydä isossa castingissa, sain 4 sivua vuorosanojakin. Jätin menemättä. Sain ravintolakokin viralliset paperit, kävin Nancyn kanssa stadissa ja vietin yöni Elinalla. Mun vanhemmat viettää joulunsa uusien puolisoidensa luona, toinen Läyliäisissä ja toinen ulkomailla. Mul ei ollu paikkaa mihin mennä, mutta sit mut kutsuttiinkin maalle mummulaan. Ihana nähdä kummipoikaa, serkkuja ja niitä sukulaisia, joihin välit on vielä kunnossa. Päivittelen reissuista sun muista paremmin kun palaan kotiin, millaisia joulusuunnitelmia ja perinteitä teillä lukijoilla on?


HYVÄÄ JOULUA !

maanantai 10. joulukuuta 2012

Isla de Muerta









Rekvisiittakuvausta ja hömppää. Työssäoppiminen loppui, yo-lakki on saatu ja töitä tulevaisuudelle riittää liiankin kanssa. Tänään aloitin pari hyvin ansaittua vapaata, olo on ihan kuihtunu lääkityksestä ja uniongelmista. Viime "yönä" nukahdin neljän maissa aamulla. Piti lähteä stadiin, mut tässä sitä yhä ollaan. Iltapäivällä menen ulkoilemaan pojan kanssa, pitkästä aikaa palkkahommaa. Yritän ehkä jopa vähän muistella, mistä kuvissa näkyvät vaatteet on:


glitterhuivi second hand
musta toppi pieces
hapsuhame second hand
vyö äidin, tuli jonkun neuleen mukana
stay upit cybershop
nahkaranneke lindex 
peace-sormus provinssirock
niittikaulakoru h&m
norsukoru ja horoskooppilaattakoru myös second hand


Metallisen jekkupullon tarinaa en tiedä, pihin sen vanhasta kämpästä sisustuselementiksi. Kai siellä on joskus sisällä ollut oikea juomapullo. Selaan läpi keikkakuvia ja vaatekuvia, ehkä saan tasattua postausrytmiäkin. Ihanaa viikkoa teille lukijoille, huippua että ootte jaksanu roikkua mukana mun sekalaisissa höpötyksissä !



torstai 6. joulukuuta 2012

Mutta halusit ihmisen, sen viat, sen heikkouden

Heräsin aamulla aivan helvetilliseen tuskaan. Ajattelin kääntää kylkeä, että kipu lähtisi, mutta eihän siitä mitään tullut. Tajusin heti että nyt on jotain pahasti vialla, ja päätin nousta ylös sängystä. Putosin samantien kivusta lattialle. Onnistuin lattialla kivusta itkien ja huutaen ryömimään puhelimelle ja soittamaan äitille sekä Ellulle tarvitsevani apua. Loppujen lopuksi mua ei koskaan ole fyysisesti sattunut ihan kauhean pahasti, joten oli shokki kun ei pystynyt kävelemään eikä edes pukemaan vaatteita päälleen. Mulla kesti puolisen tuntia saada päälle t-paita, olohousut ja villasukat. Aina välissä lyyhistyin lattialle kirkumaan kipua. Saa oikeesti sattua aika tajuttoman paljon, ennen kuin menettää itsekontrollin.

Mun harvinainen vapaapäiväni menikin sitten ensin Riihimäen terveyskeskuksen kautta aluesairaalassa tippaletkussa ja testeissä, siitä ambulanssilla kiireellä Hämeenlinnaan Kanta-Hämeen keskussairaalaan. Ja ei muuta ku uudet testit, labrat ja tippaa käteen. Kovasti epäilivät umpilisäkettä, mutta luojan kiitos ei. Turhamaisuuden huipentuma, itken kaksinkerroin kivusta ja kelaan vaan etten halua leikkausarpia.

Tuntien vuodeosatolla makoilun jälkeen kipu alkoi hellittää, jatkuvasti hoitajia ja lääkäreitä kävi ottamassa verikokeita ja näytteitä. Ambulanssikuskin heittämä "sehä on sitte huomenna puukkoa vatsaan!" ei kauheesti lohduttanu. Muuten ambulanssimiehet oli mahtavia. Toinen peitteli mut sairaalaan, potilashuoneet oli kamalan vilpoisia. Se kysyi, itkettääkö mua, sattuuko kanyyli ja onko mulla hyvä olla. Se myös sanoi että näytän niin pieneltä tytöltä siellä valkoisen keskellä pinkkeine hiuksineni.

Koira on eläinhoitolassa pari päivää, mä yritän toipua kuntoon. Aistin tässä lievää kohtalon ivaa, eilen juhlistin koululla lakkiaisiani ja heti seuraavana päivänä makaan sairaalassa.

Eipä tässä, löytyi toivottavasti oikea syy ja helpotus tuskaan. Tosin osa testituloksista matkaa Tampereelle, niiden saamisessa kestää vielä. Palasin illalla sairaalataksilla kotiin.








Jos jotain hyvää haetaan, luulen että mun oloni parantuu tästä oikealla hoidolla.
Lisäksi ambulanssimiehet ja muutama nuori lääkäri oli aikamoisia silmäniloja. On kamalaa joutua kivusta kierien kelaamaan, että tässähän sitten näytän kamalalta, ilman meikkiä, tukka takussa, kyyneleet poskilla vaikertaen jossain karseissa vaatteissa. Vain elämää.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Winter wonderland





ღ  Koira nappailee hiutaleita.







Tääl on joku winter wonderland. Yleisesti mä en ole ollenkaan talvi-ihminen. Lumi on kaunista ja kivaa, mutta en osaa pukeutua talvisin, on tosi vaikea olla rock kun pakkaset vie kaikki asuideat. Onneksi on tuo överitakki.