keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Hukkaputki

Moikkamoi ihanaiset !
Oon ollut vähän hukassa viime aikoina, oli Rockin' Helsinki, Provinssirock, eka työpäivä henkilökohtaisena avustajana ja kaikenlaista muuta.
Nyt yritän parantaa tapani ja pitää teidätkin ajan tasalla menoistani =)


Viime aikoina on muuten iskenyt jonkinsortin pin up villitys, ihailen kaikkia värikkäitä tyylejä ja upeita kampauksia <3__<3


 




Miten teillä lukijoilla on kesän alku sujunut ?

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Jos mun pokka pettää

Hengailtiin tos Nancyn kaa ainakin pe 1.6. - ti 5.6. + vielä 8.6. -9.6.
Välipäivänä olin Kaisaniemessa Rockin' Helsingissä, kiitos kaikille tutuille.
Ja anteeksi niille jotka jostain syystä oon ignoorannut, missään ei ollut mitään järkeä.


Suurin osa jutuista jää ikiajoiksi salaisiin kansioihin, mutta tässä pari kuvaa.


Topit jeans.fi, paljettikuosinen oli näköjään aika kertakäyttöinen purkaannuttuaan ja murusteltuaan puolet paljeteista.



 




Kämpillä on järkyttävät huonekalukasat koska S raahaa sisustuksensa tänne. Kun haluttiin eräästä huoneesta pari juomaa, piti kiivetä lipaston yli, siitä tavarakasan päältä lattialle ja roudata laatikoita sivuun, minkä jälkeen pois pääsi vain lipaston välitasanteen kautta.
Päivät sekoittu toisiinsa, muistan joltain yöltä ison, upean, meikatun miehen stadin asemalta, mutten muista miksi jäätiin juttelemaan ja halailemaan.


Jannea, joka toimi meidän "isoveljenä" Espoon Amarillossa, en myöskään heti unohda, vaikka uusia tuttavuuksia satelikin kuin sieniä sateella.




.


Käytiin maailman isoimman virheen kautta Café Regattassa.
Paikkana kiinnostava, täysin päihteetön mesta jossa saa vaikka grillata.





Täällä pyörii pieni piiri
Mäkin oon tunnettu tuuliviiri
Joskus mä tahdon saada ton jätkän
Ja sitten tahdon taas unohtaa sen
Täysin unohtaa sen

Jos mun pokka pettää, on se hän
Tai jos paniikki iskee ees vähän
Jos mun pokka pettää, on se hän
Tai mun sydämeni jättää mut tähän

-Haloo Helsinki! -

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kesäloman ekoja tunteja

Kävin Urheilutalolla katsomassa luokkalaisteni päättäjäiset. Harvinaisen tylsä juhla, musiikkina jotain harmonikkahommaa, paljon puheita. Paljon pahoittelua Hyvinkään tragediasta ja kaiken huipuksi pappi. Kestoa pari tuntia. Jos rehellisen mielipiteeni sanon, niin mun mielestä nuorten valmistuvien kevätjuhlassa musiikin pitäisi olla nuorille mieluisaa, vaikka nuorten omia bändejä soittamassa. Onhan tottakai hienoa kunnioittaa perinnemusaa, mutta ensin kun istut paikoilla puoli tuntia kuunnellen kahta haitarin soittajaa, ja samat ihmiset tulee vielä joka puheen jälkeen vetämään jonkun instrumentaalisen klassikon kuten Saarenmaan valssin, alkaa se parin tunnin aikana tympiä. Istuin yläkatsomossa, oli hupaisaa katsoa varsinkin talonrakentajien ja sähköpuolen tyyppien kiemurtelua tuoleissaan tylsistyneinä, yhdessä vaiheessa kun yks nousi penkistään joko tupakalle tai vessaan, hetken päästä perässä seuras kuus muuta. Ne näytti niin onnellisilta päästyään ees hetkeks livahtamaan paikalta... Puheiden aiheet ja ajoitukset saisivat myös olla paremmin mietittyjä. Kuinka moni haluaa päättäjäispäivänään, juuri ennen lavalle astelua kuunnella valittelua Hyvinkäällä menehtyneistä tutuistaan? Varmaan kauheaa joutua pidättelemään kyyneliä tietäen kohta joutuvansa koko yleisön eteen töllisteltäväksi ja arvioitavaksi. Tottakai oli positiivista, että tämä lähes kaikkia koskettanut asia otettiin esille, se varmaan kuului mainintana Hyrian jokaisen yksikön kevätjuhlaan ihan virallisestikin. Tollasten aiheiden puheeksi ottamisen ajankohtaa tosin saisi harkita huomattavasti paremmin. Suvivirsi tuo aina kauhean paljon muistoja ajasta jostain kaukaa.


Oli pakko valittaa, mulla on ikävä niitä kevätjuhlia, joissa lapset ja nuoret suunnitteli itse juhlan.
Niitä juhlia, joissa oikeesti näkyi ketä varten ne on tehty.




kengät Jeans.fi