Tänään oon ollut samaan aikaan onnellinen ja surullinen. Petyn ihmisiin joskus helposti. Oon myös kelannut miten helppo joitain on satuttaa, ja miten helppoa on itse tulla satutetuksi. Joskus en uskalla luottaa keneenkään tai haaveilla mistään. En oo nukkunut yökausiin paria tuntia enempää. Melkein nukuin ohi hammaslääkärin, onneksi ehdin viime hetkellä. Leikkausjonoa odotellessa, viisaudenhampaat. Suihkurusketus. Kokeilen jotain uutta ja erilaista. Värisävy tummuu huomiseen asti, tästä on jo nyt huikeet rajat. On monella tapaa ulkomaalainen olo. Käytiin Joelin kanssa kirppiksellä. Mietin taas että should I stay or should I go.
Kus oleks head muusikat? Huomen ois Caroline Lepakkomiehessä. En taida jaksaa, mul on väga halb olla. Monta päivää virolaisia. Lähiseudun lapset on niin suloisia. Ne ei osaa pelätä elämää tai tän asuinalueen vaaroja. Äiti olisi tarjonnut mulle tänään jäätelön, mutta kioski oli kiinni. En muista, milloin viimeksi olisin syönyt jäätelöä äidin kanssa. Enkä tiedä mitä toi biisi tekee tässä postauksessa. Okko linkkas ja jäi päähän soimaan. Huomenna on pakko kirjoittaa paremmin. Ja hymyillä enemmän kuin tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Say something!