Kahden lyhtypylvään väliin mahtuu maailma

 

Perjantaina oli Matthau Mikojanin akustinen Parnell'sissa.
Seuraan liittyi uusi tuttavuus.
Ja vanha tuttavuus.
Erään lausahduksen jälkeen ystäväni kaatoi juomat syliinsä, ja vakava tilanne sai huvittavia piirteitä.
Hain paperia ja uuden juoman hänelle.
"Ootsä joku exä vai?"


Reeperbahn
Ota minut syliin
Tahdon tanssimaan
Kahden lyhtypylvään väliin
Mahtuu maailma
Anna minun olla vielä nuori
Kuitenkin kuolen kohta pois

Reeperbahn...

Lopeta mitä sä älä nyt mee vielä
Meninkö liian pitkälle kun nuolin sun korvaa?
Sanoa unohtui mikä on syy siihen
Kuljen sumussa kainalossani sydän täynnä kultaa
Tapani rakastaa sinua
Tietenkin punaista kaikilla mittareilla
Silti oikein

Aamulla on outo olo
Pitkä matka kotiin

Vedin ehkä tukkaa ponnarille.

 "Tänään on kai kaikki mahdollista
Kun oot vielä alle kakskytviis"

Mun hiuksilla on asenneongelma. Puhkun keväistä intoa, mutta hiukset puolestaan on päättäneet lannistua. Näin unta, että mulla oli sivusiili. En oo syönyt tänään muuta kuin jogurtin, on tosi huono olo. Mutta tein kuuden kilometrin lenkin, ja käytiin Ellun kanssa ostoksilla. Irtokarkkeja, tuoreita ananaksia, siideriä, banaaneja. Kai hedelmät vähän tasapainottaa epäterveellistä elämätyyliä. Logiikka toimii. Ulkona oli liukasta. Kaks pikkutyttöä huus mulle

"OHLALAA, KÄÄRMENAINEN!"

Veljen kaverit moikkaili.
Peltosaaressa soi Hurriganes.

Alla pari pakollista Groupie High School kuvaa tost reilun viikon takaa, oon selkeesti keskittyny kuvaamiseen. Ja Matthau.

 

Ei mulla oo tarkkaa suuntaa
Mä menen minne sattuma johtaa
Mulla on mukana kuvat
Mutta katseet eivät kohtaa
Mä oon kujia kulkenut
Jäljessä lapsien parvet
Niiden silmissä iloa
Ja kovan elämän arvet

Sydän huutamaan jää joka hetkeen
Mutta tartun niihin muistoissa
Vaikkei tavattais koskaan
Kaikki kulkee mun matkassa