lauantai 9. maaliskuuta 2013

The child needs a helping hand, or he will grow to be an angry young man some day




On a cold and gray Chicago mornin'

A poor little baby child is born
In the ghetto




Eilen oli ihana päivä. 
Näin ekaa kertaa ihanat Emilian ja Janitan
Ja hymyilin kovin paljon.
Näin myös muita tuttuja.
Ja menin yksin Bäkkärille katsomaan bändiskabaa.
Kuka sanoi, ettei keikalle tai baariin kehtaa lähteä yksin.
Luotan sokeasti siihen, että stadissa törmään aina tuttuihin.
Tai tutustun ja hankin uusia tuttuja,
eilen vaan ne meikäläisen tuurilla ei ollu niin hyviä tuttavuuksia.
Ärsytin erään muusikon ajankulukseni,
maailma on naurettavan pieni.







En ikinä muistanutkaan kertoa blogissa joulukuisesta Oulumatkastani.
Enkä kerro nytkään, laitan vain pari shoppailutulosta sieltä.
Löysin blondeja kuvia. Enkä muista, mitä varten joskus piti vääntää miljoona otosta tukka auki tai kiinni.
Ehkä johonkin näyttelijähakemukseen.
Nyt kyllä rakastan tätä tummaa tukkaa.
En edes muistanut, että latvat oli noin oranssit.







Mut pyysi pöytäänsä 3 tietokonepeleihin hullaantunutta miestä. Suostuin. Oli ehkä typerin veto ja tympein seura never.

Pian tiemme erkanivatkin.



Sanoin eräälle, että mulla on ikävä heidän keikkojaan.Heilläkin on kuulemma ikävä mua.
Mies tuli esittäytymään, sillä oli vinkeä hymy.
Se kätteli mua, kertoi nimensä ja kyseli kaikkea.
Toivotti vieläpä naistenpäivää.

Paska homma vaan, että ollaan tavattu noin sata kertaa,
suudeltu kerran intohimoisesti hetken mielijohteesta kesken konsertin,
ylitetty aikanaan impulsiivisuuden rajat. 

Ja se ei muka tunnistanut mua.
Ei siinä, eihän me edes tunneta.

Kättelin sitä, ja esittäydyin väärällä nimellä.
En tiedä miksi.
Jäi hyvä fiilis, mä oon pystyny uudistumaan.Ja menneet on menneitä.




Pieni täyttää aivan pian kaksi vuotta. Minä rakastan sinua. Aion olla hyvä kummitäti.


Eilen ensi-iltansa sai Peter Franzénin Pizza Desperata, jonka nimi nykyään on Kerron sinulle kaiken.
Oltiin Annin kanssa kuvauksissa tanssimassa.
Ja ostamassa juomia.
Haluaisin nähdä, näytäänkö.



Do we simply turn our heads
And look the other way




Kävin lasten kanssa koulun leikkitapahtumassa.
Siellä oli nuori isä komea.
Ja vauva tutustui venäläiseen kovin ujoon pikkutyttöön.
Hymyilin tytölle ja sanoin:


Minja zavut Emmi, kak vas zavut?
Ochen prijatna.

Hänen nimensä oli Anna.
Hän alkoi hihittää ja laittoi kädet poskilleen silmät kirkastuen.
Hänen vanhempansa hymyilivät kovin paljon.
Jouduin pahoittelemaan, etten puhu venäjää sujuvasti.
Pikkuisista otettiin kaverikuva.


Tein äsken jotain hullua. Emilia tietää. Voi jumalauta.
Ja tämä postaus on ehkä mielipuolisesti puolimielisesti hullu.


All my life to sacrifice
Hey oh, listen what I say oh, come back and
Hey oh, look at what I say oh


8 kommenttia:

  1. nuo niittirintsikat ♥____♥ mistä nuita oikeesti löytää??!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nuo oli spirit storesta! luulen kyl, et melkein ulkomailta tilatessa sais halvemmalla, ainakin nelly ja romwe on joskus myyny niittirintsikoita ! :>

      Poista
  2. Ihana postaus :) Jotenki niin sydäntäsärkevää toi miten se tyyppi ei muka tunnistanu sua.. Toivottavasti se jäi miettimään teidän tapaamista ja tajus myöhemmin kuka olit, sietäis hävetä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanasti sanottu toi "sietäis hävetä" ! :D haha. pojat on poikia, ei se ole mulle mitenkään läheinen, mutta luulis kyllä muistavan kaiken jälkeen. tai sit tää tumma hiusväri muuttaa mua viiskyt kertaa enemmän ku luulen.. ;>

      Poista
  3. Aaaaaaaah, sun tyyli kirjottaa on <3

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Ne on ! Käy vaihtoehtosesti koristeeks johonki roikkumaan ku ei oikein arkikäyttöön passaa. :DD

      Poista

Say something!