tiistai 22. lokakuuta 2013

On niin helppoo hautautua tyhjiin kasvoihin, stop-merkin kohdalla vain kiihdyttää lujemmin




Kolmas tuttu menehtyi viiden viikon sisään. Turtumus menetyksille, vaikka toisaalta havaitsee kokoajan entistä enemmän masennuksen oireita. Tahti alkaa kiihtyä, ehkä se on se lähenevä maaginen 27. Alan tajuta että ihminen on kuolevainen. Merirockissa oli mukavaa, paljon tuttuja ja uusia ihmisiä sekä hyvää musiikkia. Ruotsalaiset Confess sekä Fatal Smile, liukastelua laivan kannella. Vaihdettuja numeroita, alkoholia. Anatoly, "crazy russian guy", tarjosi huikat sekoituksestaan. Jonkun mielestä mun look oli niin siisti, että se tarjosi drinkin baarissa. Hyttinumeroiden litania mielessä. 6610. 6621. 6215. Oltiin hyviä muistamaan numerosarjoja. Purkkaa siiderin päälle. Seilattiin hississä edestakaisin noin 20 kertaa, kai siinäkin oli idea taustalla. "Hei tsirpulat, te ootte vielä hengissä!" Jotekuten. Lepardi ilman o:ta näyttää kuulemma aina hyvältä naisten päällä.
Mä oon ihaillut kaksi päivää kissanpentuja. Yksi näyttää pölypallolta, kuin pieni pörröinen rakkaus.
Live Nationin työhaastattelu meni hyvin.

Vain tuska meidät herättää
selvästi hetken näkemään





Tutut jotka lukee blogia, sendikää numeroitanne! Puhelimeni tilttasi.


Pahinta on oottaa silmät kiinni osumaa




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Say something!