Tasapainoilla reunalla.
Kaikki muu on tällä hetkellä oikeasti harvinaisen hyvin, ihmissuhteet ja tulevaisuus yllättävän selkeitä, mutta tottakai sitä piti mennä tasapainottamaan. Kiristää nyt koiran hengellä. Miku on ollut meillä vuosikausia, se ansaitsisi arvokkaat eläkepäivät. Eräs henkilö sekoaa, se ei ymmärrä. Itkin ja niistin ja tuhlasin kasoittain nenäliinoja, kunnes sain facebookissa ihanan viestin. Nauroin niin että surun ja ilon kyyneleet sekoittuivat toisiinsa.
Mutta tuskin siitä mitään tulee.
Siks vaik sun kanssa leikkimään
Ei jäisi hai tai härkäkään
Täs oon taas ilman kypärää
On mua viety huoneisiin
Ja murtauduttu mun tunteisiin
Nähdäkseen siel ei mitään oo
Vaik käyttäis kirkkainta valoo
Siel kaikuu kun huutaa "haloo"
Joo, mä oikeasti itken lemmikin takia, mullakin on tunteet.
Varsinkin kun Miku koki mun kanssa kaiken meidän perheen pahimpina kausina, se oli tuki joka piti mut ja veljen kiinni vanhemmissa edes jotenkin kun tilanne oli kaoottisin.
Itken myös sen takia miten uusi, elämään tullut ihminen manipuloi iskää syyttämällä mua manipuloivaksi, hemmotelluksi, tahtoni väkisin läpi ajavaksi.
Onko väärin kunnioittaa elämää.
Mut onneks oon oppinut että vaikka menettää siitä pääsee yli.
Mikukin on jo kuitenkin vanha, on vaan niin väärin käyttää tervettä ja kaikille ennen niin rakasta koiraa koston ja kiristyksen välikappaleena.
Oon oppinut myös tarttumaan hetkeen.
Huomenna on onneksi vapaapäivä jonka saan viettää tärkeiden ihmisten seurassa, viettäkää tekin rakkaat lukijat onnistunut viikonloppu, pahoittelen viimeaikojen kivuliaampia postauksia.
Kaikki muu on tällä hetkellä oikeasti harvinaisen hyvin, ihmissuhteet ja tulevaisuus yllättävän selkeitä, mutta tottakai sitä piti mennä tasapainottamaan. Kiristää nyt koiran hengellä. Miku on ollut meillä vuosikausia, se ansaitsisi arvokkaat eläkepäivät. Eräs henkilö sekoaa, se ei ymmärrä. Itkin ja niistin ja tuhlasin kasoittain nenäliinoja, kunnes sain facebookissa ihanan viestin. Nauroin niin että surun ja ilon kyyneleet sekoittuivat toisiinsa.
Mutta tuskin siitä mitään tulee.
Siks vaik sun kanssa leikkimään
Ei jäisi hai tai härkäkään
Täs oon taas ilman kypärää
On mua viety huoneisiin
Ja murtauduttu mun tunteisiin
Nähdäkseen siel ei mitään oo
Vaik käyttäis kirkkainta valoo
Siel kaikuu kun huutaa "haloo"
Joo, mä oikeasti itken lemmikin takia, mullakin on tunteet.
Varsinkin kun Miku koki mun kanssa kaiken meidän perheen pahimpina kausina, se oli tuki joka piti mut ja veljen kiinni vanhemmissa edes jotenkin kun tilanne oli kaoottisin.
Itken myös sen takia miten uusi, elämään tullut ihminen manipuloi iskää syyttämällä mua manipuloivaksi, hemmotelluksi, tahtoni väkisin läpi ajavaksi.
Onko väärin kunnioittaa elämää.
Mut onneks oon oppinut että vaikka menettää siitä pääsee yli.
Mikukin on jo kuitenkin vanha, on vaan niin väärin käyttää tervettä ja kaikille ennen niin rakasta koiraa koston ja kiristyksen välikappaleena.
Oon oppinut myös tarttumaan hetkeen.
Huomenna on onneksi vapaapäivä jonka saan viettää tärkeiden ihmisten seurassa, viettäkää tekin rakkaat lukijat onnistunut viikonloppu, pahoittelen viimeaikojen kivuliaampia postauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Say something!