Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää

Viime päivinä olen kokenut muutaman todella rankan käänteen elämässäni, joten postailu ja muukin on jäänyt taka-alalle. Eilen halusin tuntea jotakin. Olin ollut täysin syömättä perjantai-illasta noin kello 22.00 sunnuntaiaamupäivä klo 12 asti. Eli periaatteessa 35h pelkän kahvikupillisen ja vesilasin voimin, jotka nekin nousi samantien ylös. On kummallista miten murheisiin reagoi kehollaan. Eilen, kun huomasin ettei nukkumattomuus tai syömättömyys tunnu missään, päätin laittaa nenälävistyksen. Myönnettäköön tässä vaiheessa, että (lävistyshetkellä valitettava huomio) kivuttomin lävistys joka mulla on, vaikka pidin tongue webiäkin jo kivuttomana. Ei siis hyötyä tunnottomuuteen siitäkään. Nyt tasapaino alkaa taas pikkuhiljaa palata, kiitos vaihdettujen sanojen tämän toisen asianomaisen kanssa.

En kuitenkaan halua postata pelkkää valitusta, halusin vain että lukijatkin tietävät kun mennään aallonpohjahetkissä koska edelleen kaikki tunnetilat todennäköisesti heijastuvat kirjoittamiseen, varsinkin kun haluan pitää blogini Teille lukijoille täysin rehellisenä. Sain muuten Kuvakkeessa aivan ihanan kommentin, joka täytyy jakaa tässä:

 (12.04.2012 08:12)

emmi millon tulee uus postaus blogiin?! mä oon niin koukussa tohon sun blogiin että käyn tarkastaa sen joka päivä et joko olis tullu uus kirjotus! :D   



Terkkuja kyseiselle henkilölle, lämmittää tositositosi paljon mieltä kuulla tuollaista ! <3



Loppuun vielä pari tylsää kuvaa siitä tulleesta lävistyksestä.
...septum pysynee hetken häivekoruna, sitten kun saan tuohon uuteen tarpeeksi pienen korun voin laittaa septuminkin taas esille.