Kesäloman ekoja tunteja

Kävin Urheilutalolla katsomassa luokkalaisteni päättäjäiset. Harvinaisen tylsä juhla, musiikkina jotain harmonikkahommaa, paljon puheita. Paljon pahoittelua Hyvinkään tragediasta ja kaiken huipuksi pappi. Kestoa pari tuntia. Jos rehellisen mielipiteeni sanon, niin mun mielestä nuorten valmistuvien kevätjuhlassa musiikin pitäisi olla nuorille mieluisaa, vaikka nuorten omia bändejä soittamassa. Onhan tottakai hienoa kunnioittaa perinnemusaa, mutta ensin kun istut paikoilla puoli tuntia kuunnellen kahta haitarin soittajaa, ja samat ihmiset tulee vielä joka puheen jälkeen vetämään jonkun instrumentaalisen klassikon kuten Saarenmaan valssin, alkaa se parin tunnin aikana tympiä. Istuin yläkatsomossa, oli hupaisaa katsoa varsinkin talonrakentajien ja sähköpuolen tyyppien kiemurtelua tuoleissaan tylsistyneinä, yhdessä vaiheessa kun yks nousi penkistään joko tupakalle tai vessaan, hetken päästä perässä seuras kuus muuta. Ne näytti niin onnellisilta päästyään ees hetkeks livahtamaan paikalta... Puheiden aiheet ja ajoitukset saisivat myös olla paremmin mietittyjä. Kuinka moni haluaa päättäjäispäivänään, juuri ennen lavalle astelua kuunnella valittelua Hyvinkäällä menehtyneistä tutuistaan? Varmaan kauheaa joutua pidättelemään kyyneliä tietäen kohta joutuvansa koko yleisön eteen töllisteltäväksi ja arvioitavaksi. Tottakai oli positiivista, että tämä lähes kaikkia koskettanut asia otettiin esille, se varmaan kuului mainintana Hyrian jokaisen yksikön kevätjuhlaan ihan virallisestikin. Tollasten aiheiden puheeksi ottamisen ajankohtaa tosin saisi harkita huomattavasti paremmin. Suvivirsi tuo aina kauhean paljon muistoja ajasta jostain kaukaa.


Oli pakko valittaa, mulla on ikävä niitä kevätjuhlia, joissa lapset ja nuoret suunnitteli itse juhlan.
Niitä juhlia, joissa oikeesti näkyi ketä varten ne on tehty.

kengät Jeans.fi