Oon melkein saanut vastailtua teidän lähettämiin kysymyksiin ! Huippua, että osa kysymyksistä oli sellasia joita oikeesti saa miettiä ja punnita oman päänsä sisällä ihan kunnolla, joutuu tekemään vähän työtä selvittääkseen omaa ajatusmaailmaansa. Huomenna ois tatuointiaika. Kissa kävi kynsillä kiinni, joten kohta johon kuvan pitäis tulla on pienillä haavoilla, täytyy toivoa ettei se haittaa kovin paljoa... Varasin ajan Joulukuun lopussa, eli onhan täs jo tovi odoteltu. Oli täs vähän matkasuunnitelmia, mutta pienet varaslähdöt muokkas niitäkin. Saa nähdä lähdenkö vai jätänkö lähtemättä.
Tiia menee naimisiin 23.2., olen menossa auttamaan tarjoiluissa Annin kanssa. Ellen lähde matkaan. En oo ikinä ollut häissä. Äiti menee naimisiin kesällä, niille tulee ihanat rekkahäät. Hyvä että edes muutama lähipiirissä on oikeasti onnellinen ja löytänyt kumppanin, jonka kanssa haluaa yrittää viettää loppuelämänsä. Äiti lahjotti mulle parisänkynsä ja pakastimensa sisällön muuttaessaan nyt pois, en tiedä mitä tehdä kaikella ruoalla. Oon ehtiny sopeutua siihen että jääkaapissa on suurinpiirtein valo ja maito.
Crashdïetin keikka kovasti houkuttais, mutta täytyy ehkä sanoa byebye ja alkaa säästää ens kuun vuokrarahoja. Mä oon oppinu tärkeysjärjestyksiä. Tää sotii mun periaatteita ja elämäntapoja vastaan, mutta ehkä mussa alkaa olla ripaus aikuista peterpan-syndroomasta huolimatta. Vapaus säilyy vaan jos tekee uhrauksia. Mummu sanoi, että pappa olisi ylpeä.
Hymyilyttää, pikkuveli on melkein mun pituinen.
Ehkä kaikki on vähän hajalla, mutta osataan ainakin arvostaa elämän pieniä iloja sillon, kun sirpaleet osuu taas kohilleen ja lähtee korjaantumaan.
Perhe on varmasti kukin tahollaan onnellisempi kuin koskaan ennen,
silloin mä olen myös onnellinen.
laulu rakkaudelle
tosi koville hemmoille, tytöille
jotka uskaltavat tunnustaa
kuinka paljon merkitsee
kun on joku jota rakastaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Say something!