Heviminä. Auringonpolttamia, vankilamies, roskisprinssi. Mulla on jo nyt ikävä takaisin, 10 yötä on pitkä mutta toisaalta lyhyt aika. Kauhean paljon uusia tuttuja. Yö ulkona, silloin mä kirosin maailmaa. Oli ihanaa kävellä Rotuaarilla, kun aina joku moikkasi tai halasi. Matkaan tarttui vaatteita erilaisilla tarinoilla. En ois halunnut lähteä. Pakko sopeutua taas vastuuseen, töihin ja kodinhoitoon. En mä kauaa pysy aloillani. "Nyt et vittu ryhdy mikskää prinssiks hei." "Mä nimeen sut mun puhelimeen tyttörukaks." Surullisten kohtaloiden kaupunki, Mä kirjotin tosi paljon. Istun junassa ja täällä on vaikee hengittää kuumuuden takia. Aamulla halasin ja kiitin. Ja heti ovesta päästyäni itkin. Sillalla mietin onko meri kylmä.
Asfaltti polttaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Say something!