Sinä sukelsit sameisiin vesiin, sinä nousit taas pyörteisiin tuulien

Se eteenpäin työntää,älä siis pelkää
Mutta muista, että meillä oli hetkemme

Joskus täytyy kokea ihan helvetisti liikaa kipua, että voi kokea maailman kauneuden. Myönnän, Oulussa karkasi käsistä. Tapasin upeita ihmisiä. Ilman suunnitelmaa on vain vapaus tehdä mitä ikinä haluaa. Kolme yötä kahdeksasta lattioilla. Eri lattioilla. Tarantella. Kyyneliä, ehkä vähän tunteita. Positiivisia tunteita. Hämmentäviä tunteita. Torimyyjät kaappasivat mut. En oikeasti päässyt pois teltasta, mutta sain paljon koruja heiltä. Lahjuksia. Mitä. Lopulta Elina pääsi seurakseni ja selvisimme tilanteesta. En muista varmaan puoliakaan. Kuinka paljon sä voit nähdä viikossa? Aivan liikaa. Loppuvaiheessa en jaksanut enää välittää, en muista liikkuneeni koskaan yhtä tavallisessa lookissa. Meikeistä viis, hiukset ylhäällä nutturalla, tavisvaatteet. Rock saapui silti luokse. On kai elämänasenteesta kiinni mitä eteen tulee. Muistin lauseen vuosien takaa. "Älä riko ittees, Romeo." Mä en osaa enää oikein kirjoittaa, elän tajunnanvirrasta, muistoista, unelmista. Elän vapaudesta ja vankeudesta liian epätasapainoisessa vaa'assa, kaipuusta johonkin, en vain tiedä minne.
"Mä en päästä sua menemään".

Huuda tyttö tää maa sun on
se päästä päähän ajetaan
Mä tahdon nähdä kaiken
ja jokaista rakastaa

En uskalla luottaa mihinkään.