Xmas is forever we got a life to live

Otsikko Hanoi Rocksin Dead by Xmas - biisistä.

Ihan ensin, hyvää Joulua kaikille !

Haluan myös kiittää blogin lukijoita ja kommentoijia, kommentit piristää niin paljon bloggaajan arkea.
Muutaman viikon päästä on kulunut tasan vuosi siitä, kun aloitin One Look Could Killin pitämisen, kiitos että olette kulkeneet blogin mukana koko tämän matkan.
En ehkä vieläkään ole löytänyt täysin omaa postaustyyliäni, mutta musta on ihanaa postata juuri niinkuin itse haluan, itselleni rakkaista asioista ja ihmisistä.
Pidän blogia ensisijaisesti itselleni, kuin päiväkirjana. Täältä löytyy kaikki parhaat muistot ja kokemukset, mutta pyrin myös kertomaan elämästäni niin, että lukijoiden olisi mahdollisimman mukava seurata sitä. Jos ja kun teille tulee ehdotuksia, kysymyksiä, postausideoita, mitä vaan, niin pistäkää palautetta, pyrin toteuttamaan täällä mahdollisimman paljon kaikenlaista uutta ja erikoista.

Kiitän ja kumarran, alla joululahjaesittelyt.

Kengät ostin itse, rakastan niitä.

Hours before the winter suns ignited

Tiistaina kävin koulussa joulupuurolla ja hakemassa todistuksen.

Pukeuduttiin Elinan kanssa lähes identtisesti, haluttiin herättää huomiota ja onnistuttiinkin siinä ihan hienosti.

Elinan päästyä ajotunnilta meidän piti lähteä Helsinkiin joululahjaostoksille, mutta matkaan tulikin yllätyskäänne, ja löysimme itsemme Espoon Tapiolan kirkosta Kari Tapion hautajaisista.
Kuin taivaisiin- kappale kirvoitti molemmilta itkut, ja tunnin jälkeen lähdettiinkin kyyneleet silmissä pois, hypättiin epäonnistuneiden kyydinhankintojen kautta bussiin ja päädyttiin Itäkeskukseen.
Sieltä päädyimme lopulta Helsinkiin, ja joululahjaostokset tuli vihdoin hoidettua.
Kävimme myös ravintola Kolmessa Sepässä kaakaoilla, suosittelen paikkaa lämpimästi ruokien, juomien sekä komean miestarjoilijan takia.

Cosmo, tuli tarve ostaa molemmille omat Cosmot jostain kumman syystä.
Mieskalenterissa ei valitettavasti ollut kehumista.


En tiedä huomasitteko, mutta uusimmassa Demissä on sivun juttu mun kahden päivän harjoittelusta toimituksessa. Lisäksi olin Sauman ansiosta päivän Kauneus & Terveys lehdessä.

She's sugar but she's spicy

Saapuihan ne vihdoinkin, posti oli kadottanut saapumisilmoituksen jonnekin.
Ne oli alennuksessa, ne oli kauniita, ne näyttää hyviltä päällä.
Hemmotteluostoksia.

 

Viimeisen kuvan mekkoon (Elina muuten tilasi samanlaisen, rakastuttiin noihin!) yhdistin alusvaateosaston vyötärökorsetin.

Kaikki vaatteet H&M

Kuka sammutti valot ?

Lauantana haettiin Elina töistä kahdelta, suunnattiin meille laittautumaan ja sovittelemaan vaatteita, ja sitten tiemme veikin Helsingin Gloriaan. Gloriassa mentiin juttelemaan eräälle Tuomakselle.

Elina puhuu puhelimessa. Keskustelen jotain Tuomaksen kanssa.

T: Anna se leffalippu ****lle!
E: ****lle vois antaa!"

Elina yritti kovasti puhelunsa jälken selvittää mistä mä ja Tuomas puhutaan, mutta se kuuli vain mun antaumuksellisen "****lle vois antaa!" , en unohda sitä ilmettä hetkeen. Niin hillitön repeäminen, kun korjailen "siis elokuvalipun..."


Em: Siellä on kuulema piparitarjoilu.
Elina: Ripari?
Em: Pipari!

Em: Hengitys.
Elina: Kummitus?

Em: Se oli näköjää pinkki luomiväri. Harmi kun se murisee. Ei kun murenee.

Kuullaan väärin, puhutaan sekavia ja ajatellaan kaksimielisesti. No, ilta kuitenkin jatkui erinäisistä kohelluksista huolimatta. Täytyy mainita myös, että tupakalla ollessa oli kylmä - todella, todella, TODELLA kylmä. Lumituiskussa, -15 astetta, ohuissa mekoissa ja ilman takkeja. Ei näin. Gloriassa tavattiin muutamia tuttuja, näin mm. Provinssirock työkumppanini jonka luokse juoksin ihan innoissani "HEI SÄ OLIT PROVINSSISSA TÖISSÄ OLTII SAMAS SIIVOUSPARTIOS!" Mun kasvomuisti on joskus ihmisten mielestä pelottava. Kasvomuisti huomattiin siinäkin, kun katseltiin hyvännäköisiä miehiä. Jatkuvasti tuli kommentoitua "näyttääpä tutulta, oon varmaan nähny ton jossain." Muutamilta käytiin kyselemässäkin vähän tietoja, kun tutut kasvot alkoi häiritä.
´


Yeah yeah I'm a rock'n'roll cliché can you see it baby ?

Piparirock Gloriassa

The Monday Box

Wrecking Queens

Pyhät Tepot

Caroline

Stalingrad Cowgirls

Paluu Gloriasta asemalle oli tuskaa. Helsingin kadut olivat aivan jäisiä, me kompuroitiin korkokengissämme. Selvittiin lopulta kunnialla perille, mutta huomattiin että juna lähtee vasta 45 minuutin kuluttua, asemarakennus on kiinni eikä junaan pääse yöporttien takia. Nice. Eihän siinä muuta kuin Mäkistä hakemaan evästä, fiksut olisi jääneet sisälle lämpimään syömään, me käveltiin ulos kylmään.

Junassa meidän lähistölle istui päihtynyt mies. Ensin mua ärsytti sen sikamaiset jutut. Sitten mua alkoi naurattaa sen juttujen taso.

"OLEN SUOMALAINEN! Kari Tapio on kuollut! Kaikki on hinttejä! Khehhehhehhe..."

"Kuka sammutti valot? Khehhehhehhe.."

Ei helvetti sitä sen naurua. Vilkaistiin Elinan kanssa toisiimme, yritin pidätellä pyrskähdystä, mutta eihän se mitään auttanut. Oltiin väsyneitä, kello oli kaksi yöllä. Joten moi, ainakaan mun vieressä istuneen miehen hermot ei meinannut kestää meidän hihitystä.

Anteeksi tämä kamaluuteni, mutta tämä viesti nimeltä mainitsemattomalta henkilöltä piristi niin meidän iltaa, että oli pakko laittaa esiin blogiin.  Ja kun kukaan muu kuin asianomaiset ei saa tietää enempää.

Toi "Mä luki." oli niin hellyyttävä.

Riihimäelle päästyämme tehtiin hetken mielijohteesta pienet tsekkaukset, että mitä meidän laukut oikein sisältää. Sisällön saldo oli kiitettävä:

meikkipussi
hiuslakka
kamera
lompakko
tupakkaa
avaimet
sormuksia
aikataulu
henkilöstökortti
kampoja
kännykkä
särkylääkettä
nenäliinoja
kynsilakka
joululahja
suolaa
ketsuppia
hiuspidike
kolikoita
kaktuspurkkaa
huulipuna
sekalaisia meikkejä
kuitti
mustekynä
karkkipussi

...ja nukkumaan päästiin vähän ennen neljää aamuyöllä, Elina jäi yöksi.

Mekin sammutettiin valot.