sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Käsi kädessä kuljemme taloon autioon

Levätkää rauhassa Hyvinkään ammuskelussa menehtyneet.
Pikaista toipumista muille uhreille.
Osanottoni kaikille läheisille.


25.5.2012


Molemmat uhrit oli mun ystävien tuttuja, menehtyneen pojan oon itsekin nähnyt pari kertaa. Eräs haavoittuneista oli ennen mun koulussani, en koskaan unohda sen kasvoja. Olin ihan 100 metrin säteellä tapahtumapaikasta, juuri lähdössä Dingon keikalta, kun ilmoitettiin että ulos ei pääse, alhaalla on kuollut ihminen. Hetken päästä kuulimme, että ampuja on edelleen vapaana kiväärin kanssa. Osa Hopealyhdyssä olleista itki, osa oli paniikissa, osa ihmeissään ja osa tanssi kuin eläisi viimeistä päivää. Me Nancyn kanssa ei oikein tiedetty mitä ajatella, pysyttiin vain visusti sisällä turvallisessa seurassa. Saimme jäädä hotelliin yöksi luotettavalla seurueella, olen kiitollinen. Yöllä soitin isälleni: "täällä on ampuja vapaana. Ainakin yksi on kuollut ja 8 haavoittunut, en pääse kotiin ja halusin vaan soittaa koska mua pelottaa." Iskä vastasi: "Selvä." Mua ahdisti niin helvetisti, hetken sai oikeasti kelata omaa kuolevaisuuttaan.

Hotellihuonen ikkunasta kun katsoi kadulle, näkyi pelkkiä poliiseja kypärät päässä ja aseita käsissä.
Kaikki keskustasta oli evakuoitu ravintoloihin.


Mun ei edes pitänyt lähteä Dingon keikalle, ei mulla ollut rahaakaan.
Päätettiin kuitenkin, että aina jollain sisään pääsee, ja lopulta hienosti onnistui taas.
Käytiin ennen keikkaa istumassa Zoomissa, jonka katolta ammuskelu tapahtui.


Ennen tätä kamaluutta, mulla oli kuitenkin hauskempaa kuin aikoihin.
Dingo oli legendaa, keikka oli mahtava.
Tutustuttiin entisen luokkalaiseni äitiin, se nainen oli ihana.
Liityttiin parin riihimäkeläismiehen seuraan, ne tarjosi meille juomia, ja loppuillasta kun oltiin karattu kauheilta keski-ikäisiltä, seuramme oli vähintäänkin mielenkiintoista.


Mistään ei myöskään tarvinnut maksaa mitään, joten ennen kuin kaikki kääntyi päälaelleen, ilta oli onnistunein aikoihin.




housut Seppälästä
rotsi Seppälän lastenpuolelta
toppi jostain huuto.net vaatepaketista



Nancylla mun huivi , jonka eräs mies tarjoutui jopa ostamaan.




Alla olevaa feikkihymyäni kutsun Rodoshymyksi, varmaan selviää tuosta vielä alempana olevasta kuvasta miksi.
Ylemmän kuvan otti joku aivan kamala lipevä mies.
Alempi kuva edustaa samaa hymyä kun yritin esittää kiinnostunutta Rodoksella..



...huomatkaa sama "EHEHE"
















"mä reppuselässä sinua vien,
sä naurat ja sun naurus
tukkii koko tien"

-kohdassa joku tyttö pääsi lavalle ja Neumannin selkään.



Ja sitten alkoikin tieto karmeasta ampumatragediasta levitä.




2 kommenttia:

Say something!