keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Pyhät Tepot @ Café Mascot 21.4.

Päästäkää minut pois Kalliosta
Pornokauppiaan poikakin
myy kultaa Euroopassa




edit:// jos teksti kuulostaa oudolta päivien kohdalta, tää on kirjotettu joskus keikan jälkeen jo mutta jäänyt julkaisematta.


Ihmettelen ajoittain miten selvitään ehjänä reissuistamme. Café Mascot, Ellu, Marsa, musiikkia. Pyhät Tepot keikkatauon jälkeen, rakastan. Seuraavan päivän kärsin vieroitusoireista, Teppojen levy oli kadonnut pöydältäni. Nyt torstaina se vihdoin löytyi, kun oli aikaa selailla levykotelot läpi sairastelupäivänä. Järjetön korvasärky, yksityisellä sanottiin vain: "Onhan se harmi jos et ole saanut nukuttua säryn takia, en kuitenkaan löytänyt mitään erikoista joten varmaankin se on joku hermostoperäinen juttu. Eiköhän se parane itsestään päivissä tai viikoissa, en mä nyt oikein osaa mitään diagnoosia antaa". Ammattitaito on katoava asia, lisäksi kun kysyin lääkäriltä enkö saisi jotain korvatippoja tai särkylääkettä, se kysyi epäuskoisena: "auttoiko särkylääke muka ?!" ...no itseasiassa joo, en olis nukkunut varmaan tuntiakaan ilman särkylääkkeitäni ja lämpöpussia tyynyn tilalla.

Eipä siinä, puhelimeen puhuminen sattuu, musiikin kuuntelu sattuu, puhuminen ja nieleskely sattuu. En kuitenkaan anna minkään pilata vappumeininkejäni, sillä saan vieraan vähän kauempaa. <3


Takas Teppoihin ja Kallion yöhön, iltaan sisältyi taksikuski joka melkein ajoi tavaroidemme päälle, paljon komeita rokkareita, yllättäviä tuttuja, yöllä käytetyt aurinkolasit sekä yltiönaisellinen kalja samasta lasista kahdella mehupillillä. Selkeesti oikee asenne. Tämän taisi huomata myös eräs, jonka kaikki tietää muttei kuitenkaan tunne, sillä mies puikkelehti luoksemme yleisön seasta, puhkesi valloittavaan hymyyn ja moikkasi. Lisättäköön tähän se, ettei olla Elinan kanssa koskaan vaihdettu sen kanssa sanaakaan, oltu samassa seurueessa tai edes kuljettu lähietäisyydeltä. Hämmentyneenä ja ilmeellä todennäköisesti lähellä "ಠ_ಠ" - tasoa, moikkasin takaisin.



Asemalle päästyämme, kellon lähestyessä yhtä yöllä, päätettiin istua aseman lattialle venailemaan junan saapumista. Muistan vilkaisseeni, että parinkymmenen metrin päässä nukkuu joku ulkomaalainen mies. Meni ehkä kaksi minuuttia, kun kauhukseni huomaan kundin hiipineen seinän viertä ja esittävän nukkuvansa noin _20cm_ päässä musta ... Hivuttauduin kohti Elinaa, mutta mies tarttui mun jalkaan kiinni. Ajattelin selviäväni puhumalla, joten käskin englanniksi päästämään irti. Ahdistelija tiukensi otettaan ja hiplaili mun jalkaa esittäytyen Namaskariksi, oli kuulema matkalla Kirkkonummen suuntaan L-junalla. Yritti saada meitä taksiin kanssaan, tokaisin tylysti että Elina on tyttöystäväni, menemme kotiin ja haluan hänen jättävän meidät rauhaan. Eihän siitä mitään tullu, Ellukin alkoi kiinnittää huomiota tapahtumiin ja mä läpsin Namaskarin kättä pois kun se vonkasi "hold my hand Petra" ...korjasin nimen ja sanoin etten todellakaan, meni hetki ja sitten se kysyy "What was your name? Petra?" ...ilmeisesti sil oli joku pakkomielle suomalaiseen Petraan tms kun väärä nimi ilmaantui sen seitsemän kertaa. Kun se lipevöi vielä lähemmäs ja tarttui taas väkivaltaisesti jalkaan, tähystin vartijoita ja huudahdin Elinalle että nyt mennään, Namaskarille puolestaan "hands off!" Siitähän se riemastui, perään alko kaikua "Fuck you fucking whores..." johon karjaisin niin kovaa kuin keuhkoista sillä hetkellä lähti: "FUCK YOU TOO." Harvoin alennun, mutta joskus vaihtoehdot käy vähiin. Rynnättiin turvaan ihmisten lähistölle, mutta eikös hetken kuluttua huomion kiinnittänyt keski-ikäinen mies, joka oli siksakannut meidän ohi ainakin viidesti aina Elinaa vilkuillen. Lopulta mies pysähtyi meidän eteen kera oikeasti pervon virneen, joten pyysin häntä lopettamaan tuijotuksen tai kutsumme vartijat. Elina käski sen painua vittuun. Huono sanavalinta, sillä mies lipoi huuliaan vinoillen: "...Sä et puhu paljoa, mutta kun sä puhut niin täyttä asiaa. Mahtava sanavalinta..." Hyi x4500, asiaa toki paransi se että meidän vieressä hengasi pari nuta-keikoilta tuttua pörröpäätä.







Kallio oli paikoista rauhallisin verrattuna stadin asemaan, mistä kaikki kuvottavuudet löytääkin reittinsä aina meidän luokse.
Tepoista on pari kuvaa jossain, mutta jätän tällä kertaa välistä laadun takia.


2 kommenttia:

  1. hyh hyh hyh .__. en tajuu noit lipevyyksii mitkä tuntuu aina löytävän teiät (ei kai aina mutta tuntuu et niit on joka kulmalla?!?) yh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna: En tajua kans. Luulen et osasyy on mun ja Elinan samannäköisyys, se kiinnostaa ihmisiä. Yleensä just kaikkia hörhöjä. Tampereel saa olla rauhassa, mut herranjumala helsinki. -__-

      Poista

Say something!