Minä lähden sinne, missä nauraa saa

Lokakuussa kun muutin tähän, näin unen. Siinä unessa poika, joka koulussa heitteli huvittavia kommentteja, käveli mua mun kotitaloni rappukäytävässä vastaan. Eilen tulin lenkiltä kotiin. Ja se poika käveli mua rapussa vastaan. Tuli aika jännä olo. Tänään on kiireinen mutta rahakas päivä, ehdin hetken jo pelätä vuokranmaksun puolesta. Viideltä Vallilaan Ylen Summeriin tulevan Love, Milla -tv sarjan kuvauksiin. Tarvitsen kesävaatteita.
Näköjään jätän nykyään postaukset kesken ja jatkan seuraavana päivänä. Jos muistan sillonkaan. Sit oon itekin ihan pihalla tekstistä mutten jaksa alkaa muokkaamaan. Kuvaukset jatkuu taas ensi viikolla, tänään kävin työkkärissä ja äitin työpaikalla kahvilla. Puhuin myös puoli tuntia puhelimessa mummin kanssa samalla kun lenkkeilin. Ja kello oli vasta vähän yli 11. Vähän ennen neljää olin ehtinyt nähdä Elinaa, törmättiin myös Jarkko Martikaiseen kaupassa. Ostin Seppälästä parit hopeiset luomivärit varjostukseen ja saatiin ihan hullu idea ens kuulle. Taas sitä mennään. Yhdeksältä eli aika lailla nyt, kotiuduin töistä. Vaivaudun jopa kokkaamaan. Netittömyyttä ei kestänyt montaa päivää, aina joku saapuu pelastamaan.
Huomenna ois tarkoitus suunnata Elinan kanssa pitkästä aikaa keikoille. Sain pari mahtavaa tatuointi-ideaa.

elämä on niin kuin sirkus sariola
kun luulee asettuvansa niin erehtyy
vapaus merkitsee laivaa ilman ankkuria
kättä joka tähtiin ylettyy
joillekin on luotu kauniit kasvonpiirteet
joillekin taas kyky nauttia
joillakin on pieni koti minne mennä
mulla on vaan tie jota kulkea

minä lähden sinne, missä nauraa saa
nimeni on Dingo, se saa kulkemaan
katson taakse vielä, pahaan kaupunkiin 
joku huutaa Dingo, painu helvettiin!

elämä vie minua kuin kulkukoiraa
koiraa jonka isäntä kuollut on
silti sydän täynnänsä on uutta voimaa
on kaulapantaani merkitty "koditon"
on taivas kattona juhlissani
ja rankkurit mua turhaan pyydystää
on yksi ruoskan jälki kasvoissani
toista kuka vain voi yrittää