aamun tullen huomaan taas teen puolikuolemaa

Taas olisi ihan liikaa tekemistä. Mun huoneesta löytyy kaikkialta pieniä muistilappuja joissa lukee "muista, tee, älä unohda, KIIRE" , kalenterista löytyy vaikka mitä ja kouluakin olis. Huomasin eilen laihtuneeni viikonlopun aikana 4kg, sain jostain syystä ihmeellisen paniikin, purskahdin itkuun ja hoin itelleni ääneen "ei hätää, ei mitään hätää, pitää vaan muistaa syödä, rauhotu, rauhotu. rauhotu" ja kaikkea vastaavaa, kuulostin varmasti sekopäiseltä. Onneks olin yksin kotona. Lämmitin kalakeittoa ja yritin syödä sitä hitaasti ja rauhallisesti, meni ihan hyvin vaikka heitinkin osan pois, niinkuin oon nyt tehnyt aika monelle ruoalle aina banaanista lähtien. Miksen syönyt kokonaista banaania? En tiedä. Taisin sanoa "en jaksa". Mulla ei oikeastaan oo ollut moneen päivään nälkä, joten en oo tajunnut syödä kunnolla. Toivottavasti lähtee taas nousuun, musta on typerää laihtua silloin kun en tee asian eteen mitään ja yritän syödä normaalisti.




Nyt oon taas amistolla opiskelemassa, suurkeittiöllä on ihan mukavaa olla. Huomenna pitäisi hakea lukiolta viime jakson kokeet ja mennä Seurahuoneelle Elinan kanssa. Perjantaina mulla on aika terveydenhoitajalle ja lauantaina meen koululle hoitamaan jonkun tilaisuuden tarjoilut illaksi. Jos sitten ehtisi levätä?


Tänään teki mieli uppoutua kahvikuppiin, se näytti niin kauniilta.

Ois ehkä parempi
jos pelkäis kuolemaa
eikä tarttuis koukkuun jolla taas tuo
kalastaa
ois ehkä viisaampi
vauhtiaan jarruttaa
seinät kaatuu eteensä ennenkuin
huomaakaan

hän ei pelkää ei piittaa sillä...

hän vain antaa palaa
sulkee silmät juoksee lujempaa
unelmiinsa uskoo ja on valmis maksamaan
hän vain antaa palaa
sillä hän ei pelkää kuolemaa
eihän vainajat oo koskaan itse jääneet
suremaan





Huomenna toivottavasti parempi olotila, ehkä Seurahuonehengailu Elinan kanssa piristää. Ja kohtahan on taas viikonloppu.