Ei oltu tunnettu edes erityisen kauaa, mutta meillä oli pari läheistä hetkeä.
Myönnän tehneeni ihan tosi isoja virheitä.
En tiennyt, mitä halusin, joten olin ihan kamala.
Sanoin etten välitä.
Nyt kun asiat meni näin, huomasin kuitenkin eilen itkeväni.
Voisin pitää ylpeyteni, olla ikinä soittamatta.
En tiedä miltä se tuntuis.
Varmaan sattuisi alkuun, ja sitten turtuisi.
Näytän murjottavalta viisvuotiaalta.
Alahuuli vapisee ja silmät täyttyy taas kyynelistä.
Mä oon helvetin taitava kusemaan ihmissuhdeasiat.
Tiedän vaan, että haluaisin soittaa hänelle nyt ja pyytää anteeksi.
En ehkä uskalla vielä pitkään aikaan.
Enkä lopulta vieläkään tiedä mitä haluan,
vaan sen että tää tuntuu pahalta.
Ja että haluan pitää hänet ystävänä.
Onneks on monta asiaa, mille hymyillä.
Sain ravintolakuviakin vihdoin.
Aion käyttäytyä kerrankin niin ettei tarvii katua, ja soitan joku päivä, ehdotan tapaamista ja pyydän anteeksi kasvokkain. Mutta juuri nyt täytyy antaa ilman puhdistua hetki.
Itken paljon minäkin,
silti muistaa voin jokaisen kyyneleen.
Itken paljon minäkin,
silti muistaa voin jokaisen kyyneleen.
Olet ihana ♥
VastaaPoistaapua, kiitos ♥ en tiedä kuka olet, mutta ihana sinäkin!
PoistaVaihteeksi on Jack ihan liiankin oikeassa.
VastaaPoistaJaksamisia sinne.
ja mullekin kävi yhden ihmisen kanssa ikävät.
Jaksamisia myös sinulle! Captain Sparrow tuntuu olevan aina oikeassa. :D
Poista