En taida enää ikinä syödä cashewpähkinöitä.
...lisäksi mua tarvittiin vapaapäivänä vaikka missä, turha toivoakaan että sais rentoutua.
...lisäksi mua tarvittiin vapaapäivänä vaikka missä, turha toivoakaan että sais rentoutua.
Viilsin epähuomiossa muutenkin kummallisen vapaapäiväni loppuhuipennukseksi pähkinäpurkin kannella sormeni. Se tunne kun syvään haavaan päätyy ne purkin kannen suolat oli kyllä mahtava.
Alla oleva kuva ei ole kauhea järkyttävä, mutta varoitan nyt kuitenkin jos on tosi herkkiä lukijoita veren suhteen.
Alla oleva kuva ei ole kauhea järkyttävä, mutta varoitan nyt kuitenkin jos on tosi herkkiä lukijoita veren suhteen.
...Onneks meni vaan yks sormi pahemmin, alla oleva kuva otettu sen jälkeen kun olin saanut etusormen verenvuodon jo tyrehtymään huomattavasti ja peukalon haavan haavateipillä kuntoon, ei tässä onneks enää näytä niin pahalta. Ei käynyt mielessä ottaa kuvaa siinä vaiheessa kun juoksentelin ympäri taloa etsimässä haavapyyhkeitä ja desinfiointiaineitta.
...Eipä siinä muuta, kivasti tohon sormitaipeeseen, syvä haava + pinnassa oleva luu.
Muutoin mun rentouttavaan vapaapäivääni sisältyi kahden ryöstäjän kohtaaminen kesken pahimman kiireen, meinasin myöhästyä tapaamisesta kun jäin selittämään mistä ryöstäjät meni ja mitä ne vei. Lisäksi visiitti Hekalla Hyvinkäällä, Ellun tapaaminen, Helsingissä käyminen sekä pinkki maasturi,
sitten oltiinkin jo cashewpähkinäepisodissa, mutta positiiviselta kannalta katsoen oon sentään pari euroa rikkaampi kuin aamulla. Lisää kuvia viime torstaista myöhemmin.
Ravintolakokkiopiskelija tässä hei, bravuurinani osaan mm. avata pähkinäpurkin lisäksi sormeni.
Ravintolakokkiopiskelija tässä hei, bravuurinani osaan mm. avata pähkinäpurkin lisäksi sormeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Say something!