Nyt mieli lentää korkeallla, tän betonisen taivaan alla

Nämä kadut kaupungin.


Oulussa oli mukavaa. Lähtöpäivänä iski ahdistus, ja siirsin impulsiivisuuden puuskassa junalippuni. Enkä kadu. Äiti soitti oonko jo kotona, vastasin että en, mä jäin Ouluun. Se ei edes ihmetellyt. Mummin mielestä matka teki mulle hyvää. Se käski nauttia. Mutta ei liikaa.

Minä olin kahdentoista kun me maalle muutettiin
Ja vain vuotta vanhempana katsoin kun faijaa haudattiin
Mutsille jäi neljä lasta, uusi talo velkoineen


Veli on 12. Muutti just maalle. Kai meitä lapsiakin on käytännössä neljä, kun velipuolet lasketaan mukaan. Aikuisiahan nekin on. Silti.

Ensimmäisenä yönä Oulussa sain hämmentävän tekstarin. Terkkuja vaan jos luet blogia nyt. En mä pidä tästä tilanteesta.

Pari ekaa päivää olin ihanaisella Emilialla. Uskallettiin avata ovi virpojalle, ei niitä montaa käynytkään. Mihin virpomiskulttuuri on oikein unohtunut. Mulla oli aikaa itselleni, nukuin hyvin enkä stressannut kamalasti. Kävin kahviloissa ja istuin Rotuaarilla auringonpaisteessa. Stressilelusormus. Käveltiin sattumalta Ankan kanssa toisiamme vastaan. Tutustuin Makeen. Näin kaikki muutkin oulututut. Ne vähäiset mutta sitäki paremmat. Kolikko-Tane sai mut nauramaan. Vaikkei mul ollu yhtää kolikkoo, mut sai se ainaki päivämäärän tietää. Ja lopulta pyrskähti nauruun itsekin. Mansikkateetä ja vaatekriisejä. Sain Emilialta superkivoja vaatteita, en ois oikeesti tarvinnu varmaan mitään omaa reissulle mukaan. Ostin kirppikseltä parilla eurolla rakkauskengät. Ja laukun. Jonka kissa oli tänään kynsiny kamalaksi. Ärsytti.
Olin pitkällä kävelyllä miehen kanssa, joka oli käynyt armeijan Riihimäellä. Hän puhui Villikissa-baarista. Yritti kuvailla sijaintia, jos olisin osannut kertoa mitä paikassa nykyään on. Äiti sanoi, että muistaa Villikissan muttei sijaintia, siitä on kuulemma yli 30 vuotta.

"Ostaisiksä kahelkympil kokaiinia?"
Kovin monen anteeksi mitä sinä juuri kysyit - kysymyksen jälkeen vastaus oli
"Sovitaa että mä kyssyin voikko jeesiä kahella eurolla"
Sit se kääns selkänsä ja lähti käveleen.
...okei.



Toivottavasti kesällä ois sopivasti töitä ja matkustelua tasapainossa,
oon onnellisempi heti jos oon poissa Riihimäeltä, vaikka vaan lähikaupungissa.
Se ei välttämättä oo hyvä, pitää miettiä miten korjata asiaa. Vois lähteä viikonlopuks maalle mummulaan.


Ja me tiedettiin miten koko kylän katuvalot saa sammumaan